Lapsiperhe itämaan ihmeissä

Lapsiperhe itämaan ihmeissä

maanantai 2. helmikuuta 2015

Ilman saasteindeksi


Tulopäivänä ilma oli sakeaa ja haisi. Haju tuntui pistelevänä nenässä.  Äiti ja Isä kysyivät välittäjältä ilmanlaadusta. ”Huono on”, nyökkäili välittäjä. Saastelukema oli n. 200.

Äiti muisteli sitä talvea Singaporessa, jolloin Borneon ja Sumatran metsäpalot toivat Singaporeenkin sakean sumun. Pahimmillaan aurinko oli vain punainen pallo sumun keskellä ja naapurikerrostalon hahmon saattoi juuri ja juuri erottaa omalta parvekkeelta. Suomeksi sitä kutsuttiin savusumuksi, englanninkielellä haze eli usva. Tuolloin perheelliset suomalaiset lennättivät lapsiaan turvaan koti-Suomeen. Sukulaiset seurasivat Suomesta käsin tilannetta kauhistuneina.

Pekingin ilma ei ensivaikutelmana niin kummoiselta tuntunut.

Koko päivän Äidillä oli kuitenkin nenä tukossa ja kurkkua kuivasi. Kauhukuvat alkoivat pyöriä hänen mielessään. Äidin hyvä ystävä oli muuttanut syksyllä Etelä-Kiinaan ja häneltä tulleet viestit olivat koko talven kertoneet karua tarinaa jatkuvasta sairastelusta. Hän harkitsi jo lähtöä lasten kanssa muualle lopputalven ajaksi.   

Herätessään ensimmäisenä aamuna Pekingissä nojaa Äiti tyynyyn ja katselee kaunista auringonnousua pilvenpiirtäjähotellin valtavasta ikkunaseinästä. 15 kerroksesta katsoen Pekingin aurinko näyttää nousevan kuulaana ja kirkkaana. Kaukana kaupungin taustalla siintävät sumuiset vuoret. Aamuna jolloin taivas on sininen, aurinko paistaa ja ulkona odottaa eksotiikkaa, on helppo ajatella, että mikäs täällä on asuessa. Useana päivänä aurinko paistaa lämmittäen ja ilma on selkeää. Isä toteaa että kaikki on järjestettyä – täysin heidän tulonsa kunniaksi. Myöhästyivät vain yhdellä päivällä…

Illalla päivän lukema näyttää kuitenkin 150 – näennäisestä kuulaudesta huolimatta. Reippaasti yli ’epäterveellisen’ jopa Kiinassa.
 

 
 
Aurinko nousee kaupungin ylle
 



 
 

Loppuviikosta indeksi on jo 260. Aurinko on punainen pallo sumun keskellä, vuoret katoavat täysin harmaaseen sumuun ja naapuritalo erottuu vain aavemaisena hahmona sumun keskeltä. Ulkona haisee savulle.

Previsiitin jälkeen Äiti saa viestin ystävään Etelä-Kiinasta. Perhe on sairastellut edelleen ja varannut jo matkan pois saasteita karkuun. Ystävä kirjoittaa: ”Vielä viimeisen kerran – harkitkaa…”
 





 
Päivä, jolloin aurinko oli vain punainen pallo (aivan prikulleen oikeanlaisena ei kamera sitä kuitenkaan tallentanut)


 
Follow my blog with Bloglovin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukavaa jos jätät kommentin :)