tiistai 6. joulukuuta 2016

Kiireinen viikko, osa 1, eli kuinka syntyy 150 pulloa glögiä




 

 
 



 
 




Ayi oli ensimmäinen, joka aloitti työt. Hän pesi yli sata Pellegrino-pulloa, joita on vuoden ajan varastoitu autotallissamme edellisten hyväntekeväisyysmyyjäisten jäljiltä. Vanhojen pullojen määrää ovat Pekingin suomalaiset kartuttaneet koko vuoden ajan juomalla innokkaasti italialaista vettä lasipulloista, jotta saisimme kerättyä riittävästi tyylikkäitä glögipulloja. 


Keskiviikkoiltana töistä palattuani ryhdyin kuumentamaan tyhjiä pulloja uunissa. Alkuvalmisteluksi jouduin tosin ensin kastelemaan ne kaikki sisäpuolelta, ne kun steriloituvat paljon nopeammin märkinä kuin kuivina, ja kaikki pullojen kerääjät ja käsittelijät olivat oikein huolella kuivattaneet ne ennen korkkien kiertämistä kiinni. Kahdeksan pulloa kerrallaan uunissa tarkoitti kuuden tunnin työtä. Kun viimeiset pullot oli steriloitu, lähdin nukkumaan helpotuksesta huokaisten. Löytääkseni aamulla ensi töikseni lisää pulloja autotallista. Ei kun taas vaan uuni päälle ja korkit kattilaan kiehumaan.


Uuni oli vielä täynnä pulloja, kun talo jo täyttyi naisista. Kahdeksan suomalaisrouvaa touhusi keittiössä ja kattila kiehui taukoamatta kaasuliekin päällä. Ennen kuin 70 pulloa alkoholitonta ja 80 pulloa viiniglögiä oli pullotettu, oli kaasuhälytinkin jouduttu ottamaan seinästä irti. (Viime vuonna samassa ajassa valmistimme ja pullotimme vain 130 pulloa...)


Kun ovi sulkeutui viimeisen rouvan lähdettyä seitsemän tunnin työn jälkeen, jäi levähdyshetki lyhyeksi. Kello näytti jo koulubussin saapumisaikaa, joten jouduin juoksemaan bussille. Pari tuntia myöhemmin saapui meille työmatkalaisvieras Suomesta yökylään. Ruokaa ei keittiössä pystynyt laittamaan, joten veimme hänet syömään lähikiinalaiseemme.


Seuraavana aamuna jo ennen seitsemää ajoi naapuri autonsa talomme eteen. Raijasimme pullolaatikot kyytiin ja hän ajoi ne koululle. Minä hyvästelin vieraamme ja hyppäsin poikien kanssa koulubussiin. Hektisen työpäivän jälkeen päivän viimeisenä työnäni roudasin naapurin ja muutaman suomalaisrouvan kanssa laatikot koulun opetuskeittiöön odottamaan seuraavaa päivää.


Lauantaina koululla järjestettiin perinteiset joulumyyjäiset. Suomi-pöytä teki tälläkin kertaa ennätysmyynnin. Koko voittomme, 18.000 juania, lahjoitettiin HIV-positiivisten lasten hyväksi. Glögipullot menivät kaupaksi alta aikayksikön ja vielä eilen sain kyselyjä ostajilta. Ei, lisäpulloja en enää ryhdy tekemään myyntiin - ainoastaan omaan tarpeeseen.


Myyjäisiin en myöskään päässyt itse osallistumaan, sillä tuolloin olin jo aivan muualla… Siitä seuraavassa postauksessani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukavaa jos jätät kommentin :)