Nainen kokkaa kesäkeittiössään kaalia, joka on Kiinassa köyhien tärkeintä ja monesti ainoaa ravintoa (ainakin Mari Mannisen mukaan).
Saavumme hutong-alueelle mustalla premier-taksilla, jonka kuski ei halua ottaa mitään riskejä autolleen ja taiteilla betoniporsaiden välistä. Kuljettaja jättää meidät kadun alkupäähän, mistä jatkamme kävellen. Linnillä meinaa usko loppua, mutta maps.me-appsini mukaan olemme lähellä. Tästä olen kulkenut myös vuosi sitten, silloin kun herra W:n kuskin kyydissä saavuin alueelle yksin ja jäin odottamaan Linnin taksia.
Lähtien ensimmäisestä käynnistäni Kiinassa olen suunnitellut tätä museokäyntiä, mutta rohkeutta keräten lykännyt sen ajankohtaan, jolloin osaisin kiinaa. Kielitaidottomana liikkuminen kaupungin ulkopuolella maaseudulla yksin tuntui aika jännittävältä ja opaskirjan mukaan museo oli täysin kiinankielinen.
Vuosi sitten pettymykseksemme museo olikin remontissa, mutta tapasimme tuolloin erään miehen ja puhuimme itsemme rakennustyömaan porttien sisäpuolelle Tian Yi -eunukin haudalle, joka on paikan tärkein nähtävyys ja jonka ympärille museo on alun perin rakennettu.
Museo on nyt avattu uudessa loistossaan, tosin rakennustyöt jatkuvat edelleen. Meidän lisäksemme paikalla on vain muutama ihminen. Kaksi nuorta kiinalaispoikaa tutustuu museoon hihitellen ja toisiaan kiusoillaan tökkien, innostuu kuitenkin harjoittelemaan kanssamme englantia. Heidän opastuksellaan ja hyvien englanninkielisten opastustekstien avulla saamme paljon irti museosta.
Tällä hetkellä museo käsittää kolme pientä näyttelyhuonetta, joissa kerrotaan eunukkien elämästä ja kastroinnin syistä ja toimituksesta. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, kuten voi myös todeta tuosta patsaasta, joka esittää pienen pojan kastrointia. Esillä on myös esineistöä, kuten veitsi, jolla kastraation tehtiin. Eräässä lasivitriinissä on pieni posliiniastia, kauniisti Ming-ajan tyylisesti sinisin kuvioin koristeltu. Selitystä astian olemassaololle ei löydy, mutta mieleemme tulee, säilytettiinkö tässä astiassa eunukin miehistä jäämistöä, joka annettiin hänelle mukaan viimeiselle matkalleen. Jotta hän kuoleman jälkeen olisi taas ehyt mies.
Yksi tuntematon muumiokin löytyy myös vitriinistä. Muiden tunnetumpien eunukkien maallista olemusta voi katsella kuvista, joita heistä on piirretty. On Cai Lun, joka keksi paperinvalmistuksen. On Sun Yaoting, Kiinan viimeinen eunukki, joka kuoli vasta vuonna 1996 94 vuoden iässä. Jos osaisin lukea kiinaa, voisin lukea heidän elämästään enemmän.
Katselemme kiinalaista arkitehtuuria, jonka koristeita ja värikkyyttä rakastan, käymme Tian Yin haudalla. Helteestä laskeudumme viileisiin katakombeihin, joissa haisee homeelle.
Yritän jutella työmiehille ja kysyä, miksi he kantavat säkkikaupalla heinää. Mihin sitä käytetään rakennustyömaalla? He eivät ymmärrä minua, hymyilevät vain.
Lähtiessämme tapaan viimevuotisen ystävämme, miehen joka vei meidät hautaa katsomaan. Kysyn muistaako hän meitä. Että kävimme viime vuonna ja hän näytti meille paikkoja. Mies väittää muistavansa, vaikkei silmistä loista tunnistamisen pilke.
Kävelemme museolta syvemmälle hutongiin. Paikka on muuttunut paljon. Vuosi sitten tämä oli vielä maaseutua, vanhoja rapautuneita taloja. Nyt päädymme kauniille, vastavalmistuneelle hutong-kadulle. Kurkistamme upouuteen itsepalvelukirjakauppaan. Meitä ihmettelee koira, jonka korvat on sidottu kuminauhoin. Korvanpäissä ei veri kierrä ja jonkin ajan päästä niihin tulee kuolio. Korvanpäät putoavat itsestään pois. Yleensä olen Aasiassa nähnyt näin tehtävän hännille.
Kaikkialla meitä tuijotetaan ja jopa tervehditään. Eräs vanha rouva yrittää kovasti kysyä meiltä jotain, muttemme ymmärrä hänen kiinaansa. Ehkä hän ihmettelee, kuinka olemme tänne joutuneet ja haluaa auttaa meitä. Jatkamme matkaa ja talot alkavat kasvaa ympärillämme. Kerrostalon vieressä on kasvimaa, jossa kasvaa perunoita. Hetken päästä hutong-alue päättyy ja seisomme vilkasliikenteisen kadun varrella, jossa talot ovat korkeita pilvenpiirtäjiä. Ohitsemme kiitää takseja asiakkaita etsien. "Maaseutumme" on näin lähellä suurkaupunkia.
Linnin kirjoituksen museokäynnistämme voit lukea täältä.
Lisätietoja museosta englanniksi löytyy täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa jos jätät kommentin :)