Kulttuurien törmäys: sairasruokaa Kiinassa

(Aiemmin julkaisematon, viime vuodelta)

Kun sairastuin keuhkokuumeeseen, ayi oli huomaavainen ja valmisti minulle oikeaoppista sairaanruokaa. Ne valmistetaan joko kiinalaisten oppien mukaisesti ”kylmistä” ruoka-aineista, mikä ei suinkaan viittaa ruoan lämpötilaan tai kypsentämisen asteeseen. Eivätkä missään nimessä mausteet ole hyväksi sairaalle. Minä – tulisten ruokien suuri ystävä - olin puolestani menettänyt samanaikaisti sekä ruokahaluni että makuaistini, joten jätin ayin tuoreet keitokset koskematta ja söin jääkaapista pois muutaman päivän vanhan tulisen kiinalaisen salaatin, johon lisäsin vielä kunnolla chilikastiketta päälle. Ayi pyöritteli päätään, aijai kuinka huonoa ruokaa sairaalle. Lisäksi hänelle meidän ylimääräisten ruokien jääkaappiin säilömisviettimme on ollut suuri hämmästyksen aihe alusta alkaen. Kiinalaisille kun jääkaappi taitaa olla vielä aika uusi käsite, joten ruoat valmistetaan aina vastahankituista aineksista ja syödään heti valmistuksen jälkeen kuumana. Tähteet viskataan pois eikä säilötä jääkaappiin.

Kerran sitkeä vatsatauti iski kyntensä perheeseemme. Parin viikon aikana lapsista kolme yksitellen sairastui ja parantui. Viimeisenä sairastui kuopus. Ensimmäisenä sairaspäivänä ayi pyöritteli päätään kauhuissaan, kun iltapäivällä kotiin palatessani lupasin pienelle potilaalle jäätelön. ”Sairas ei saa syödä kylmää”, yritti ayi valistaa minua, tietämätöntä länsimaalaista. ”Tuskin virus siitä piittaa”, naurahdin vastaukseksi. Kuopus lähti kanssani tyytyväisenä jäätelöostoksille, oma pieni lompakkonsa mukanaan.

Seuraavana yönä lapsi oksensi. Kun ayi kuuli tästä aamulla, hän katsoi minua ”mitä minä sanoin -ilmein” ja totesi ääneen: ”se jäätelö!”

Epäuskoisena hän pyöritteli päätään, kun sanakirja-appsia kännykästä selaillen selitin kiinaksi, että kyseessä on virus, joka paranee ainoastaan sillä, että pöpö poistuu elimistöstä. Että siihen auttaa oksentaminen.

Kiinassa sanotaan, että sairas ei saa syödä kylmää, opetti ayi minua uudestaan. Ayin aikaisempi työantaja on ollut suomalainen lastenlääkäri, ja kauhistuneena ayi kuvaili, kuinka tämä juotti vatsakipuiselle lapselleen Fantaa, nimenomaan vieläpä KYLMÄÄ FANTAA. Järkyttävää! Kerroin, kuinka minullekin juotettiin lapsena litrakaupalla kylmää appelsiinilimsaa, ja kuinka myös nykyohjeiden mukaan pitää juoda paljon, mutta saa myös syödä – jos maistuu. Jäätelöhän on lähinnä maitoa, totesin ja selitin noudattavani ainoastaan sellaista ohjetta, jonka mukaan ei kannata syödä liian raskasta ja mausteista ruokaa. Perään välitin hänelle kuopuksen toiveen saada päivälliseksi ”kanakalaa”, lasten nimeämää ruokaa, joka tarkoittaa tädin itsensä tekemiä, upporasvassa paistettuja tiriseviä ja rasvaa tihkuvia chicken nuggetseja. Jätin ayin pudistelemaan päätään: ”hulluja nuo suomalaiset!”

Seuraavana päivänä kuopus oli taas terve. Mieleni teki sanoa ayille, että siinäs näet, mutta pidin mölyt mahassani. Minulla oli nimittäin kiire. Seuraava lapsi oli jo saanut tartunnat ja vuorostaan yökkäili pöntön päällä.