Yhden päivän potpourri: kiinan kieltä ja kulttuuria, mongolialaista hotpottia ja pikkuisen myös shoppailua

 

 



Munuaisia



Seesamitahnakastike - bú là

 



Hĕn là




Marinoidut kurkut syödään salaattina



Neljä eri kastiketta: etikkainen yrtti, tulinen,
fermentoitu ja mieto seesaminsiemen

 

 

Opiskelen kiinan kieltä vanhempien lasteni eurooppalaisessa koulussa, jossa vanhempien kiinan jatkoryhmä kokoontuu kahtena päivänä viikossa. Koululle on matkaa n. 20 km, mikä tarkoittaa aamupäiväruuhkassa normaalisti noin tunnin ajomatkaa. Kaiken varalta aikaa on kuitenkin varattava reilusti, joten tiistaisin ja torstaisin tapaan jo aamuyhdeksältä pari naapurinrouvaa klubitalomme edustalla.

 

Yliystävällinen vartija tietää tuolloin olla hollilla, taksin kutsuminen lienee hänen kunniatehtävänsä (kaikkina muina aikoina tilaan itse puhelimellani Über-taksin, mutta tiistai- ja torstaiaamuisin annamme vartijan hankkia meille kyydin). Kun taksi saapuu, vartija avaa meille oven ja kertoo kuljettajalle määränpäämme, eurooppalaisen koulun.

 

Jos saavumme koululle hyvissä ajoin, jää meille mukavasti aikaa käydä naapurissa aamulattella länsimaisessa kahvilassa. Jos taas matkalla on ruuhkaa, ehdimme koululle nippanappa ajoissa.  

  

Opiskelemme kiinaa koulun kielellä, joka ei ole englanti. Tämä on siis myös keinoni pitää yllä tämänkin vieraan kielen taitoani sekä samalla tutustua lasteni koulun vanhempiin. Tavoittelen siis kolmea kärpästä yhdellä iskulla.

 

Kun oppitunnit loppuvat 12.30, suuntaamme usein ryhmän kanssa syömään jonnekin lähiravintolaan. Kiinalaisten lounasaika päättyy yhdeltä, joten tuohon aikaan on jo mukavan väljää ravintoloissa, jotka puolenpäivän aikaan ovat jo tupaten täynnä.

Tuntia paria myöhemmin istahdan samojen rouvien kanssa taksiin (yleensä puhelimella tilaamaani Überiin) ja ajamme kotiin Pekingin laitakaupungille. Ehdimme perille pientä ennen kuin nuorimmaisteni koulubussi saapuu ja minun pitää olla kuopusta vastassa bussilla. Parin tunnin kiinanopiskeluun menee käytännössä kokonainen työpäivä!

 

**

 

Kiinassa suositusta talviruoasta, mongolialaisesta hotpotista, on tullut kieliryhmämme suosikkilounasravintola. Hotpot tarkoittaa kiehuvaa lientä, joka kannetaan padassa pöytään ja jossa asiakkaat itse kypsentävät oman ateriansa. Ruokailu alkaa valitsemalla raaka-aineet. Ensin valitaan kasvikset, lihat, nuudelit ynnä muut keräämällä koodattuja poletteja tarjottimelle. Tämän jälkeen kassalla valitaan polettien avulla yksi tai kaksi lientä kolmesta eri vaihtoehdosta: mieto (bú là), keskitulinen (là yīdiănr) tai hyvin tulinen (hĕn là). Lisäksi asiakas valitsee haluamansa dippauskastikkeen: miedon seesamitahnasta valmistetun (bú là) tai chilisen (hĕn là). Kolmannesta vaihtoehdosta en ole aivan varma: joko sen hapan (suān) tai valkosipulinen (suàn), sanojen ääntämisessä en nimittäin valitettavasti tunnista eroa!

 

Tämän jälkeen istumme pöytään ja tarjoilija tuo meille padan, jonka yin ja yang –mallisissa lokeroissa on mausteet valmiina. Tulisessa lienee tahnaksi rouhittuna hieman kuivattua chiliä sekä paljon Pekingissä hyvin suosittua setsuaninpippuria, joka ei mielestäni ole niinkään tulista vaan pippurista ja jossa on hyvin vahva ja erikoinen jälkimaku. (Täytyy sanoa ettei tämä mauste ole minun ensisijaisia lempimakujani, mutta alan kai jo tottua.)  Mieto liemi vastaa aivan tavallista keittolientä Suomessa: mausteena on lähinnä sieniä, katkarapuja, inkivääriä ja gojimarjoja - Kiinassa suosittua terveysruokaa.

 

Tarjoilija kaataa mausteiden päälle vettä ja sytyttää kaasuliekin padan alle. Raaka-aineet tuodaan pöytään raakoina. Kun vesi kiehuu padassa, asiakkaat itse heittävät ainekset pataan ja noukkivat omilla puikoillaan suoraan suuhunsa sitä mukaa, kun ne kypsyvät. Jokaisella on omassa kulhossaan valitsemansa dippikastike, johon kypsät suupalat kastetaan. Vasta vähän aikaa sitten minulle selvisi, että seesamitahnakastiketta kuuluukin maustaa kastikkeilla ja yrteillä, jotka löytyvät ravintolan sivupöydältä. Yksistään se on aika tylsän makuista. 


Kuvat ovat enimmäkseen viime torstailta, jolloin pääsin viikkojen tauon jälkeen mukaan sekä oppitunnille että sen jälkeen syömään opiskelutoverieni kanssa.
 



Sovituskopissa



Pekingiläiseen talvimuotiin kuuluvat turkikset ja kimallus

 

 



Muumitkin ovat löytämässä tiensä Pekingiin

 

Ruokailun päätyttyä poimin koululta mukaan poikani, jonka kanssa saatoin kuluttaa aikaa muutaman tunnin suositussa länsimaisessa ostoskeskuksessa Solanassa - harvinaista herkkua
minulle.

Iltamme jatkui koululla vielä hyvin myöhään Kiinakerhon merkeissä. Kiinakerho kokoontuu kerran kuussa torstai-iltaisin ja lauantaisin, kun muutamasta koulun vanhemmasta ja sitäkin useammasta opettajasta muodostuva ryhmä kerääntyy tutustumaan Kiinan kulttuuriin. Viime vuonna mukana oli muutama lukiolainen, sekä yksi peruskoululainen: esikoiseni. Tänä vuonna muita koululaisia ei näy kuin omani, sillä tyttäreni jatkaa ja kuudesluokkalainen poikani halusi liittyä mukaan.

 

Illalla mieheni soitti. Ayin oli ollut tarkoitus olla kotonamme kuopuksen seurana kunnes Kolmonen saapuu koulusta. Mutta Kolmonen oli myöhästynyt bussista, koska bussiayi ei ollut huomannut hänen puuttuvan. Kun mies saapui töistä kotiin kuudelta illalla päästämään ayimme kotiin, ei Kolmosta näkynyt vieläkään eikä kukaan tiennyt hänen olinpaikastaan. Pojalle ei voinut edes soittaa, koska hänen prepaid-korttinsa on mennyt umpeen jo ajat sitten vähäisen soittelun vuoksi. Onneksi neuvokas poika oli etsinyt toisen bussin ja pääsi sen kyydissä kotiin.




Harhailua koulun käytävällä myöhään illalla

 

Huomenna on taas kiinantunti. Vesi kielellä odotan jo, mihin mahdamme päätyä lounaalle... Kenties tällä kertaa maistamaan hotpotia korealaisittain?