Blogger Recognition Award –tunnustus

Jätin eilen aamulla sateenvarjon kotiin kuvitellessani, ettei sitä tarvita enää kuukausiin, onhan Pekingissä alkanut jo puolen vuoden sateeton kuivakausi. Viikkokausiin ei ole enää satanut. Mutta olin väärässä, kotiin palatessani alkoi tihuttaa.

 

Pieni kastuminen ei onneksi haitannut, sillä päivä oli muutoin mitä parhain. Koululla saatoin hyvästellä pienen suloisen ruotsalaispojan, jonka kanssa olen työskennellyt muutaman tunnin viikossa kouluavustajana ja kielellisenä apuna. Kolme kuukautta sitten hän aloitti täysin ummikkona ja kaipasi tukea ja lohdutusta, tänään ilokseni totesin, ettei hän enää tarvitse minua. Yhdessä sovimme, että olen lähellä tarvittaessa, mutten seiso enää vieressä, koska hän osaa ja haluaa seistä jo omilla jaloillaan. Työni on tehty.

 

Tuntia myöhemmin aloitin työn vastasaapuneen kielitaidottoman ruotsalaistytön kanssa. Jota pelottaa uudessa koulussa, vieraassa ympäristössä. Tunsin että minua tarvitaan.

 

Kun tihkusateesta märkäni palasin töistä kotiin, odotti minua ihana yllätys koneella, kuin päivän piste i:n päällä: Shanghain Sari (Elämää IdänPariisissa) oli blogissaan ”Kuala Lumpurista Shanghaihin” suonut minulle tunnustuksen. Sen verran ummikko olen itse tässä seikkailussa blogimaailmassa (vaikka olen oman bloginikin kasvattanut jo taaperoksi asti), että minun oli googlattava, mistä oikein on kyse.

 

 

 

Blogger Recognition Award -tunnustuksen säännöt:

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen
2. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi

 

Kuinka minusta tuli bloggari?

Täytin Facebookia pitkillä kirjoituksilla lapsiperheemme kommellusrikkaasta elämästä. Ystäväni olivat kai sitä mieltä, että käytin turhaan Facebookin palstatilaa, joten he suosittelivat minulle, että veisin tarinani omaan blogiini. Tarinani menivät kuulemma hukkaan FB:ssä... Niinpä julkaisin ensimmäisen blogikirjoitukseni kaksi vuotta sitten, uutenavuotena 2015, jolloin oli myös aika kertoa ystävillemme tieto uudesta elämänvaiheestamme, muutosta kaukomaille. 

 

Mitäpä osaisin neuvoa aloittelevia bloggaajia, olenhan ummikko vielä itsekin. Panosta laatuun, älä määrään. Hyvälaatuisiin, kauniisiin kuviin ja mielenkiintoisiin, ajatuksella kirjoitettuihin ja  erottuviin teksteihin. Toisin sanoen tee niin kuin sanon, älä tee niin kuin minä teen. Minulla on aina liian kiire saada kaikki muistot talteen - ja valitettavasti aivan liian vähän aikaa panostaa työhön. Mutta niitä vähäisiä blogeja, joita jaksan seurata, luen joko koskettavan aiheen tai kirjoittajan takia tai sujuvan ja hauskan tekstin tai upeiden valokuvien vuoksi. Jotain pitää blogissa olla, jolla saa lukijan etsimään sivut toisenkin kerran. Sillä todella hyviä blogeja on kuitenkin pilvin pimein.
 

Omat tunnustukseni annan niille blogeille, jotka olen linkittänyt myös sivuillenikin. Tässä kuvailen niistä muutamaa:

 

Päivityksiä – sujuvaa tekstiä, jota on ilo lukea. Kirjoittajan kanssa loimme sekä käsillä että kynillä yhdessä kilpaa jo nuorina, ja salaa kadehdimme toistemme aikaansaannoksia. Nautin hauskoista sanankäänteistä ja ihailen taidokkaita käsitöitä hänen postauksissaan, vaikken itse enää kädentaitoja taida.

 

Kalastajan vaimo – uusin tuttavuuteni, johon törmäsin kesällä aivan sattumalta. Elämäniloa ja kauniita kuvia pursuava blogi, josta kerroin ystävälleni ja sain kuulla tämän seuranneen kalastajan perheen elämää jo vuosia.

 

Mona Bling - nuoresta iästään huolimatta hän on elänyt jo vaiheikkaan elämän. Koska olen aikuistumassa olevan tyttären äiti ja työskentelen lasten, nuorten ja nuorten aikuisten parissa, on minulle tärkeää pysyä ajan tasalla nuorille merkityksellisistä asioista. Mona antaa kasvot erittäin tärkeälle asialle, nimittäin erilaisuudelle, ja bloggaa taidokkaita kuvia kauniista ihmisistä ja vaatteista. Kyllä tämä blogi muotilehden voittaa. Lisätunnustuksen annan Monalle viitseliäisyydestä: hän kirjoittaa samat asiat engalanniksi ja suomeksi. Mannaa open sielulleni (vaiko lukunystyröilleni?).

 

Muuttoa tehdessäni etsin Peking-aiheisia blogeja, mutten löytänyt ainoatakaan hengissä olevaa. Sen sijaan päädyin seuraamaan useita shanghailaisia, joista minua kiinnostavimmat olen poiminut blogiluettelooni:

 

Kuala Lumpurista Shanghaihin – Sari ottaa kauniita kuvia sekä asioista huolella selvää. Hänen postauksensa avaavat oven oikeaan elämään Aasiassa.

 

This is the life – Sannan nelilapsinen perhe muistuttaa hyvin paljon omaani. Lapsemme ovat lähes samanikäisiä, joten aina välillä yllättäen huomaan, että myös postauksemme ovat likimain identtisiä.

 

Koti koivujen katveessa ei valitettavasti ole enää hengissä, mutta toivoisin että kirjoittaja aloittaisi vielä uuden blogiseikkailun. On ilo lukea kirjoittajan vivahteikasta, sujuvasti kirjoitettua tekstiä eikä suurperheen äidillä varmasti lopu aiheet kesken.
 

 

Yhden Peking-blogin löysin myöhemmin tutustuttuani toimittaja Mari Manniseen, jonka kirjoituksia muistan lukeneeni Hesarista jo vuosia ennen tänne tuloani. Mari kirjoittaa (tai kirjoitti) myös Tripsteriin, matkablogiin, johon on koottu vinkkejä matkailijoille. Marin tekstit ovat mielenkiintoisesti kirjoitettuja, joten vaikka niiden sisältö on tullut jo tutuksi itse kokemanani, lueskelen mielelläni uudelleen ja uudelleen Marin hassuistakin kulttuurieroista kertovia tekstejä. Tällä hetkellä laukussani kulkee hänen uusin kirjansa, josta bloggaan hyvinkin lähiaikoina.

 

 

Myös näille annan tunnustukseni, vaikkeivät ne taida löytyä blogiluettolostani:
 

Uuninpankkopoika – Saku, juristi Juuasta, kommentoi tärkeitä, ajankohtaisia asioita ja on heikomman puolella. Antaa huutia yhtä lailla kotimaamme poliittiselle ylimystölle kuin muukalaisvastaisille ryhmittymille. Pidän Sakun satiristisesta kirjoitustyylistä sekä ihailen hänen rohkeuttaan sanoa asiat halki.

 

Ruskeat tytöt – ottaa kantaa erilaisuuteen, mutta kertoo samalla myös nykynuoren elämästä Suomessa. Bloggari Kokolla on paljon asiaa, hän pohtii syvällisesti ja kirjoittaa erinomaisen sujuvaa tekstiä.

 

Viimeiseksi lisään yhden ulkomaalaisen blogin:

 

Abenteuer China: Peking - saksalainen ystäväni, Pekingin naapurimme ja matkakumppanini Linni kirjoittaa elämästään ja ajatuksistaan. Ammattikirjoittajan vivahteikasta tekstiä, hauskoja tarinoita ja harkittuja ajatuksia on ilo lukea. Samalla voi treenata saksan kielen taitoa. Aina kannattaa edes yrittää!