Eedenistä itämaille: Pimeyden voimat valloillaan

Jonkin kellarin kätköistä ne ilmestyivät jälleen, samaan aikaan kuin viime vuonnakin. Jo viikkoja sitten, eräänä päivänä alkukuusta nämä karmivat olennot taas valloittivat rauhallisen klubitalomme, joka muuttui synkäksi pimeyksien luolaksi. Vähitellen ne saivat valtaansa taloyhtiön työntekijät, herttaiset kiinalaiset virkailijat muuttuivat yksi kerrallaan mustanpuhuviksi noidiksi. Ja viimein lauantai-iltana pimeyden voimat ottivat valtaansa koko naapuruston. Tavalliset asukkaat eivät enää ulos uskaltautuneet, sillä kaduilla partioi pelottavia noitia, kummituksia, päättömiä zombieita, joukossaan mitä ihanimpia satuprinsessoja, rohkeita batmanejä, sekä muita epätavallisia otuksia. Olipa muutama avaruusoliokin laskeutunut maan päälle.

Laumoina ne vaelsivat ovelta ovelle, ojentelivat käsiään ja raajojaan kuin apua anoen ja kuiskivat: ”trick or treat”. Jos vastasin trick, ne tuijottivat minua hämmentyneinä. Tätä kieltä ne eivät ymmärtäneet tai koodisanani oli väärä. Toisinaan niistä pienimmät pelästyivät kauheata valittavaa noitaa, joka heilutteli käsiään ja kalisutteli kahleitaan meidän tuulikaapissamme (mistä sekin oli sisään lentänyt?). Ainoa keino päästä eroon näistä kummallisista otuksista oli sujauttamalla pari karkkia ojennettuihin kouriin. Siihen nämä tyytyivät ja pois lähtiessään huokasivat tai kimittivät: ”happy Halloween”, aivan kuin heidät olisi ohjelmoitu sanomaan näin.

Sanotaan, että avioparit alkavat muistuttaa toisiaan,
mutta että työkaveruksetkin...

Sen voin nyt kokemuksella sanoa, että karkin jakamisessa viidellesadalle (!!) pikkuhirviölle on aikamoinen työ.

Sellainenkin tieto levisi, että klubitalon yläkerrassa toimisi kaamea kidutuskammio ja todisteeksi kävin salaa kuvaamassa sen. Illalla isä kävi paikan päällä omin silmin todistamassa, että kammiossa todellakin tapahtui kauheita.