keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Lolitoita ja morsiamia kimonoissa

Eli sunnuntaipäivä Harajukussa 



Japanilainen aamupala kotosalla, sitten junalla matkaan
 
Kohteenamme oli Harajuku ja erityisesti Takeshitan nuorisomuotikatu, jossa muun muassa lolitat shoppailevat ja tapaavat toisiaan sunnuntaisin.
 
 


 
 
Takeshita
 
Ihana krääsäkauppa, glitteriä ja kimallusta kaikenikäisille...

Pienen pojan aarre

 
Löysin Äitikin aarteita. Strassikivin somistetut rihkamakellot ovat nyt suurta muotia Japanissa. Ja sopiihan tuo avaimenperäkin niin hyvin Äidin kiinalaiseen Iphone-feikkitimanttikoteloon
 
 
 
 
Takeshita on täysin keskittynyt nuorisomuotiin, mutta monenlaista tyyliä on tarjolla.
 
 
Ihastuttaville nukkemaisille Lolitoille rimpsua ja glitteriä tarjoava kauppa  

 

 

Viereisessä kaupassa vähän ronskimpaa punk-muotia
 
 
Muotia perheen pienimmille - eli lemmikeille!

 
Eikö tuollainen Nalle Puh -asu olisi ihana pikku puudelin yllä

Vauvanvaunut, eikun siis koirien ja kissojen vaunut
 
Tadaa!
 
Inkkarityyli on myös muotia (myös etusalla näkyvä hengityssuojakin lie muotia, sillä niin paljon noita suojia näkyi Tokionkin liikenteessä):
 
 
 
 
Suomen kieli selvästi viehättää japanilaisia, ainakin muodinluojia:
 

 

Ehkä söpöjä, koulupukutyyliä jäljitteleviä vaatteita kuten skottihameita ja neuletakkeja myynnissä:


 
 
 
 
Ja sitten varsinaiseen Harajukun katukuvaan:

 
 

 
Miss Phryne Fisherkin näyttää lähteneen kavaljeereineen kävelylle (vaikutti muuten meikkaustyylistä huolimatta länsimaiselta pariskunnalta)


Jihuu, eka suomalainen bongattu! (tosin kuvassa vain)


  
 
 
Takeshitan ruokaerikoisuutena ovat crepesit, herkulliselta näyttävät letut
(näyttävät tosin herkullisemmilta kuin maistuvat, kreemi kun ei ole koskaan ollut herkkuani...)
 
 
 



 


 
 Lolitoita ja muita erikoisesti pukeutuneita nuoria on mukava kuvata, etenkin salaa. Mutta vaarana on että he huomaavat. Tällöin nimittäin saattaakin itse joutua mukaan kuviin...
 
Nämä nuoret ihastuivat pellavapäiseen, värikkäästi pukeutuneeseen lapsikatraaseemme ja hyökkäsivät kuvaamaan heitä. Niin Isä joutui kuvaajaksi ja pääsi räpsimään useilla kameroilla ryhmäpotretteja pirtsakoista, hauskasti pukeutuneista japanilaisnuorista erittäin hämmentyneiden suomalaislastemme kanssa. 
 
Koska isoimmat lapsistamme ovat ehdottomasti kieltäneet kuviensa julkaisemisen blogissani, en valitettavasti voi liittää hauskoja ryhmäkuvia tähän. Kenties ne löytyisivät jostain japanilaisesta blogista tai Instagramista... ;)
 

 
 
 
 
 
Vain kulman takana Takashita-kadun tungoksesta sijaitsee hiljainen pieni pyhättö, Tōgō Jinja, sekä sen lähettyvillä piskuinen japanilainen puutarha. Päädyimme kuvaamaan kaksi hääparia. Toisen oikeastaan jouduimme kuvaamaan, sillä ystävällinen vanhahko vartija pysäytti meidät lähtiessämme pyhätöltä ja suorastaan pakotti meidät jäämään seuraamaan kulkuetta hokien juuri ja juuri ymmärrettävällä aksentilla: "wedding couple parade, Japanese wedding, proud parents, are allowed to photography..." 
 
Mutta onneksi pakotti, sillä kulkue oli upea!
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Puistossa oli myös toinenkin hääpari, kuvauttamassa itseään länsimaisessa hääpuvussa. Mahtaakohan japanilaisilla olla sama tapa kuin kiinalaisilla (ainakin Singaporessa), että heillä on monta eri hääpukua, perinteisestä länsimaiseen, joita vaihdellaan juhlan aikana.
 
 
 

 
 
Aikomuksemme oli poimia jostain mukaamme evästä (sushia) ja mennä viereiseen Yoyogi-puistoon retkelle. Mutta Harajukun aseman lähettyvillä ei ole sushipaikkoja eikä muitakaan take away -paikkoja, joten raahasimme taas nälkäisiä lapsia perässämme. Olihan puisto ja sen tunnettu pyhättö, Meiji Jingu, nähtävä ennen pimeän tuloa.
 
 
Portti joka on valmistettu 1500 vuotta vanhasta puusta

 
 
 

Sunnuntai on selvästi japanilaisittain sopiva päivä häiden viettoon. Meiji Jingussa näimme jo kolmannen hääparin. Mielenkiitoista oli, kuinka kulkueen päätyttyä, eli hääparin pysähdyttyä ja muiden kulkueen jäsenten kiitettyä ja hajaannuttua ympäriinsä, sattumalta yleisöön päätyneet paikalliset alkoivat taputtaa ja hääparin vanhemmat puolestaan nyökkäsivät näille kiitokseksi. Oli myös sallittua (ja melkeinpä toivottua), että yleisö valokuvaa kulkuetta ja hääparia!


Edellä kulkevat tytöt
 
Hääpari ja jommankumman äiti
 
 
Kulkueen päätyttyä vieraat poseeraavat kuvissa
Isä kuvasi salaa tätä suloista pikkumiestä
 
Tämän äiti huomasi sen ja pani pojan poseeraamaan Isälle :)

Kantoliina kimonon kanssa
 
Viimeiset valokuvat hääparista ennen näiden poistumista hääautollaan
 
Valoisan aikaankin metsä on näin synkkä
 
 
 
 
Häämusikantit soittimineen?
 
Viimein syömään.
 
 
 
Appetizer: itsegrillattua tofua, sardiineja ja mustekalaa
 
 
Loimutetut sardiinit
 
Tofua marinoituna korealaisella kimchillä
 
 
 
Grillattu tonnikalamedaljonki (kuinkahan sertifioitua mahtoi olla :( )
 
Sushiakin tilasimme lasten vaatimuksesta, mutta kielivaikeuksien vuoksi se tuli vasta mukaan, joten lapset söivät taas jälkiruoaksi kotona sushia...
 
 
 
 



4 kommenttia:

  1. Ehkä söpö, ihanaa! Mielenkiinnolla odotan milloin Suomen katukuvassa alkaa näkyä noita lemmikkien rattaita :) Ehkä niidenkin kanssa saa matkustaa ilmaisesti julkisilla..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan varmasti vielä joskus, kaikkihan rantautuu Suomeen ennemmin tai myöhemmin, vaikkei ehkä ihan samassa määrin kuin muualla (ehkä olemme sen verran vähemmän söpösteleviä :) )

      Poista
  2. Onpas asuja! Japani on näkemättä. Jos sinne vaikka joskus pääsisin? En tiedä miksei kauheesti kiehdo? Ehkä se kaupallisuus ja hektisyys?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toista kertaa tuskin menen Japaniin. Japani ei mielestäni ole siinä mielessä erikoinen kuin moni muu Aasian maa, eikä siellä ole niin kauheasti must-nähtävää. Mielenkiintoisinta mielestäni oli seurata elämää ja verrata Tokiota ja Pekingiä toisiinsa (tai japanilaisia ja kiinalaisia), ja siitä on vielä tarkoitukseni tehdä päivitys :)

      Poista

Mukavaa jos jätät kommentin :)