torstai 5. tammikuuta 2017

Kengät oi kengät

 



 
 
 
 
Tulen Suomeen shoppailemaan. Moni tuttu on minulta kysellyt, että miten voi olla, ettei Kiinasta löydy ostettavaa, ”made in China” kun lukee niin monen tavaran kyljessä täälläkin. Vaan ei, ei löydy Kiinasta minun laatuvaatimuksiani täyttävää. Siellä varmasti osataan kyllä valmistaa hyvää ja laadukasta tavaraa, mutta ei halvalla. Sillä hyvä laatu maksaa aina, ja Kiinassa se maksaa erityisen paljon.

 
Kiinassa löytyy tavaraa kahteen hintaan: on äärimmäisen halpaa – sekä äärimmäisen kallista. Sitä ok-laatuista tavaraa, jota tuodaan kohtuuhintaan Eurooppaan, en ole löytänyt Kiinasta. Nähtävästi laadunvalvonta on ulkomaalaisten tilaajien käsissä, ja kaikki se tavara tuodaan Eurooppaan. Jopa kiinalaisten itsensä suusta olen kuullun sanonnan: kiinalainen tavara on huonoa. Tämä pätee ainakin Kiinassa myytävään. Sen sijaan ulkomailla valmistettu, varakkaampien kiinalaisten haluama tavara, on tullimaksujen vuoksi äärimmäisen kallista. Ja ehkä siksi myös niin haluttua. On sitten kyse saksalaisista autoista, ranskalaisista vaatteista ja italialaisista kengistä, niiden statusarvo perustuu siihen, että ne on valmistettu ulkomailla. Ja että ne kestävät käyttöä.


Joskus kyllä ihmettelen, kuinka ei yli miljardikansasta lähde enempää ääntä vaatia parempaa laatua…

 
Joten kaikki kodintavaramme on joko tuotu Suomesta tai ostettu tai saatu käytettynä. Muutaman harvan tuotteen ostimme pakosta Pekingistä: kuten vedenkeittimen ja munakellon. Ylläripylläri, molemmat hajosivat alle vuodessa. Ulkomailta tuotettuja, englanninkielisiä kirjoja ostan – aivan pakosta. Sen sijaan vaatetta ostan aika vähän ja jos ostan, niin silloin lähinnä hairahdun johonkin aivan liian kalliiseen ihanuuteen. Ja kuvittelen mielessäni, ettei samanlaista löytyisi Suomesta. (Mikä ei aina edes pidä paikkansa – ja sen saisi Suomesta jopa paljon halvemmalla!)


Se mitä en ole Kiinasta löytänyt, ovat keskihintaiset (eli ”normaalit”) tuotteet, etenkin vaatteet ja jalkineet. Sellaiset, joihin olen tottunut Euroopassa. Hyvälaatuisesta kopiotavarasta (tai aidosta varastetusta) olen kirjoittanut jo aikaisemmin täällä, se on oma juttunsa sinänsä ja siihen tavaraan yritän olla koskematta.

 
Korjaaminen ja käsityö ovat sen sijaan Pekingissä vielä arvossaan. Ompelimoita näkee lähes joka kadunkulmassa. Työpaikkani lähellä vanhat mummot kantavat joka aamu ompelukoneensa kadulle ja korjaavat asiakkaittensa vaatteita. Suutareillakin lienee vielä mukavasti töitä. Niinpä ihmetykseni olikin suuri, kun ennen joulua vein rakkaat korkosaappaani suutarille korjattavaksi. Olen kipittänyt ne jalassani lähes joka päivä ja pohjat ovat kuluneet kärjistä rikki. Eivät kuitenkaan mielestäni pahasti, samanlaisia vaurioita olen aikaisemminkin korjauttanut suutareilla Suomessa. Mutta tämä kiinalainen suutari totesi, ettei voi korjata. ”Pilalla ovat jo”, hän käänsi minulle kännykkänsä avulla englanniksi. ”Worn-out”.


Pyörittelin päätäni ja ihmettelin. Miten niin pilalla. Hyvät, kalliit kengät. Pikkuisen kärjissä kulumaa, muutoin ei mitään vikaa. Sanoin vieväni kengät korjattaviksi kotimaahani. Suutari siveli nahkaa ja huokasi: ”Erittäin hyvää nahkaa!” ”Minä tiedän”, totesin kääntyessäni ovesta ulos kengät kainalossani.

 
Suomessa etsin suutaria pikkukaupungista. Kysyin neuvoa veljeltäni, joka korjaa itse omat kenkänsä ja bootsinsa (silloin harvoin kun aitoihin 50-luvun kenkiin tarvitsee korjauksia tehdä).  Hän neuvoi minut pikkukaupungin nykyään ainoaan suutariin. Olin täysin äimistynyt. Kuinka voi olla, ettei tästä pikkukaupungista löydy tänä päivänä kuin yksi ainoa suutari? Toista oli minun nuoruudessani. Mitä ihmettä suomalaiset tekevät kengille, kun ne hajoavat? Heittävät roskiin vain? Jos minä joudun vaihdattamaan suutarilla puolipohjat tai kärjet yksiin saappaisiin kerran vuodessa, joutuisin heittämään aika monet saappaat roskiin vuoden aikana, jos en olisi suutarien vakioasiakas. Niinkö siis muut suomalaiset tekevät? Ostavat halpaa ja heittävät heti roskiin, kun tavaraan tulee pieni reikä?

 
Korjautin saappaat ja sain kuin uudet, ehot takaisin. Eikä niistä tarvinnut vaihtaa kuin kärjet. Koko lysti maksoi vain 16 euroa. Ja kyllä näillä pohjilla kipittää taas vuoden.


P.S. Kenkiä kannattaa huoltaa muutenkin, jotta ne kestävät pidempään. Rakastan näitä uusia ekologisia kenkäsuihkeita, jotka suojaavat kaikenlaista nahkaa. Jo ennen uusien kenkien käyttöönottoa: ohut kerros kevyitä suihkauksia kengän pintaan ja noin puolen tunnin kuivatus. Toista kaksi kertaa. Aineet ovat 90 % ekoa, joten näitä tuotteita on ilo käyttää: näiden turvallisten aineiden käyttämiseen ei tarvita enää kaasunaamareitakaan ja kengät säilyvät ilonasi pidempään! Minulla taitaa olla vielä kymmenisen pulloa tätä tavaraa Pekingissä, viime kesänä vähän hamstrasin sitä mukaani Suomesta. Kyllä niillä muutamat kymmenet kerrat suihkuttaa kenkiä…

5 kommenttia:

  1. Tuon aina Suomesta vaatteet ja kengät. Olen gorillakokoa, joten Gap on ainut mistä löydän t-paitoja ja halvin, koska siellä on aina alen ale. Muuten täällä on kaikki törkeän kallista. Räätälimarkkinoilla teettämän silkkiLisalla silkkipaitoja. Mitäs täällä oikein tarviikaan kun ei käy palkkatöissä? Jumppavaatteita kuluu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsityötaitoa täällä vielä löytyy ja kankaitakin kohtuuhintaan, joten joitakin vaatteita minäkin olen teetättänyt. Sitkeyttä se tosin vaatii, kun ei ole yhteistä kieltä, jolla ohjeistaa. Ja itsekin kannattaa olla käsityötaitoinen, jotta tietää, mitä vaatii... Torilta ostamani silkin aitoudesta en tiedä, mutta ainakin se tuntuu päällä ihan hyvältä.

      Poista
  2. Josko nyt saisin kommentin läpi? Huono suutari jos tuollaista ei korjaa! Korjautin myös saappaani Suomessa ja on kuin uudet! Muutenkin ostan kaikki vaatteet ja kengät sieltä, koska täällä on niin kallista ja gorillakokoja ei ole saatavilla. Vain sillkipaidat yms teetätän täällä ja niihinkin on malli Suomesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättynyt olin minäkin, kun täkäläinen suutari meinasi, ettei noita saappaita muka voisi enää korjata. Etenkin, koska samassa suutarinliikkeessä käsittääkseni jopa valmistetaan kenkiä!

      Poista
    2. Tulipa mieleeni, kuinka 10 vuotta sitten vein Suomessa suutariin tuolloin 10 vuotta käytössäni olleen Mulberryn lompakon, josta oli ommel ratkennut. Suutari käänteli lompakkoa kädessään arvioivasti ja mutisi sitten, että kai tämä kannattaa korjauttaa, onhan tämä aika arvokas. Tämän jälkeen olen käyttänyt lompakkoa vielä seuraavat 10 vuotta...

      Poista

Mukavaa jos jätät kommentin :)