Taivaallinen temppeli ja viimeinkin vieraita Suomesta

 

 

 

 

 

 

Laatan mukaan tässä on "vanha puu"...

 

 

Pari viimeistä viikkoa ovat olleet silkkaa kiirettä. Töitä on ilmaantunut sen verran, että olen joutunut ottamaan jopa ”lomaa” vapaaehtoistyöstäni koululla ja jättämään kiinantunnit väliin, jotta olen saanut aikani riittämään. Samanaikaisesti kouluillakin on ollut menossa sen verran aktiivinen vaihe, että ne ovat myös järjestäneet meille vanhemmille ohjelmaa, johon on pitänyt osallistua. Samaan syssyyn sattui myös synttäribuumi, sekä lisäksi saimme vastikään kylään ensimmäiset vieraamme Suomesta – ja kerralla kaksin kappalein.

 

Kaksi viikkoa sitten, hieman ennen Halloweeniä kahdet naapurimme lensivät Suomesta Pekingiin, etukäteen toisistaan tietämättä, sattumalta vieläpä samalla koneella. Toiset naapurit, pariskunta, tulivat kahdestaan lomailemaan, toinen naapuri puolestaan saapui lyhyellä varoitusajalla työmatkalle.

 

Eräänä sumuisenharmaana päivänä kuljimme The Hutongin järjestämällä kiertokävelyllä Temple of Heavenissä, jonka nimi on kiinalaisittain Tiantan.
Amerikkalainen oppaamme Jeremiah, joka on asunut Pekingissä parisenkymmentä vuotta ja opettaa yliopistolla Kiinan historiaa, kertoo, että tämä on kaupungin ainoa nähtävyys, jonka kävijöistä suurin osa on aitoja pekingiläisiä, eikä muualta Kiinasta tulleita turisteja. Mielenkiintoisen historian ja kauniin arkkitehtuurinsa lisäksi puistossa näkee aivan tavallisten nykypäivän kiinalaisten elämää. Isovanhempia hoitamassa ja ulkoiluttamassa lapsenlapsiaan, eläkeläisiä jumppaamassa, tanssimassa, laulamassa kuorossa, korttia pelaamassa tai nuttua neulomassa. Suurin osa puiston käyttäjistä on aivan tavallisia pekingiläisiä, arkiaamuna tosin vanhempaa väestöä, suurta ikäluokkaa, kuten nykypäivän yksilapsisessa Kiinassa voisi heitäkin kutsua.