Koiranlihafestarit

Tänään Kiinassa syödään koiraa ja kissaa. Tarkemmin sanottuna Yulin-kaupungissa Guangxinssa eteläisessä Kiinassa. Vaikka kissoista ja koirista on tullut nykyään kiinalaisten rakastamia lemmikkejä (mistä johtuen maan eläintensuojelujärjestöillä on myös toinen ongelma: hylätyt eläimet), elää koiranlihan syöminen sitkeästi etenkin tässä Kiinan autonomisen alueen kaupungissa. Miljoonat eläintensuojelijat Kiinassa ja ympäri maailmaa yrittävät painostaa Kiinan hallitusta kieltämään festivaalin, mutta yhä edelleen joka vuosi kyseisen kymmenpäiväisen juhlan aikaan päätyy ruoaksi tuhansittain lemmikkejä. Ja nimenomaan lemmikkejä, sillä yleensä ruoaksi päätyvä liha saadaan katukoirista ja varastetuista kotieläimistä. Lukemani mukaan jopa 18 miljoonaa koiraa syödään vuosittain Kiinassa. Eikä kauheus pääty tähän, vaan ennen päätymistään lautaselle koirat teurastetaan pieksemällä hengiltä.

Tänään viimein kolusin tarkkaan Muxiyuanin kangastorin kaikki pienet kujat, ja yhtäkkiä pahaa aavistamatta päädyin raatojen keskelle. Yhdestä torin kolkasta löysin alueen, jossa myydään pelkkiä turkiksia. Vaikka syön lihaa ja käytän surutta nahkaa ja lammasta ylläni, pelkästään turkkinsa vuoksi tapettuja eläimiä en suostu päälleni pukemaan. Tämän vakaumuksen mukaisesti liityin 15-vuotiaana Animaliaan ja sama turkittomuuspäätös pitää edelleen. Eikä edes tekoturkikseenkaan ole luottamista, sillä saksalainen tuotetestaussäätiö Stiftung Warentest totesi viime vuonna pistokokeiden perusteella, että keinoturkiksena myydään aitoa turkista, koska aito tulee halvemmaksi kuin keinotekoisen valmistaminen. Ainakin kun on kyse Kiinassa tuotetusta turkiksesta.

Tieto lisää tuskaa: yllä kertomani perusteella rupesin miettimään, kuinkahan moni näistäkin riippuvista turkiksista mahtaa olla koiraa?