Kevään merkittävimmät tapahtumat kuvina

 

Keskiviikko on päiväkodissa aina lyhyt päivä.

Puolenpäivän koulubussi saapuu kotiportille, mutta vain yksi matkustaja jää tällä pysäkillä pois:

 

 

 

 

Varhaiskasvatusta päiväkodissa:

 

 

 

 

 

Kansainvälisen koulun alaluokilla jokainen koululuokka tekee kolmen vartin mittaisen päivänavauksen. Nelosten itse tekemä, tanssipäiväaiheinen päivänavaus esitettiin viikko sitten. Siinä lapset perustelivat opettajille, miksi heidän tulisi saada pitää tanssipäivä. Esitykseen oli ympätty mukaan vitsikäs video (mustavalkoinen elokuva), opetuksellista terveys- ja liikuntakasvatusta sekä sosiaalisten näkökulmien pohdintaa. Mukana oli useita oppilaiden parityönä tekemiä videoita ja julisteita. Lisäksi liikunnallisimmat luokan tytöt esittivät itse luomansa varjotanssin, joka ei jättänyt ketään katsojista kylmäksi. 

 

Kuopus täytti jokin aika sitten 6 vuotta. Syntymäpäivänsä aamuna hän riemuitsi juhlistaan. Äiti selitti kuopukselle, että Äidillä on nyt kovin kiire eikä juhlia ennätetä vielä järjestää, mutta että kyllä niitä vielä ennätettäisiin viettää. Kuopus kuunteli tarkkaavaisesti ja nyökytteli ymmärtäväisesti. Sitten hän totesi iloisesti: "No, pidetään ne sitten huomenna!"

Kovasti hän oli jo ennättänyt levittää tietoa syntymäpäivästään ja kutsua kaverinsakin jo juhliin. Syntymäpäivää edeltävänä päivänä kaverin äiti soitti  Äidille ja kertoi poikansa puhuneen syntymäpäivästä ja halunneen ostaa ison paketin. Että mihinköhän sen voisi toimittaa? Äiti kauhistui ja pyysi kaverin äitiä säilyttämään pakettia. Kyllä ne juhlat vielä pidettäisiin, mutta milloin...

Juhlat vietettiin lopulta, ja aikamoiset juhlat lasten mielestä olivatkin. Erityisesti Isän tekemä aarrerata teki vaikutuksiin sekä lapsiin että aikuisiin, siinä määrin että paikalla ollut korealainen äiti totesi naivansa seuraavalla kerralla länsimaisen miehen. Korealaiset isät kun eivät tee mitään lastensa eteen, äidit saavat hoitaa kaiken. Isä kuunteli ja totesi: "Ja seuraavalla kerralla minä nain korealaisen naisen!"

 

 

Pääsiäistä vietettiin supisuomalaisittain Suomi-koulussa ja kotona:

 

 

 

Illan hämärtyessä ovelle tupsahti vielä pikkuinen noita, joka virvottuaan lakaisi vielä roskat maasta, ennen kuin hyppäsi luutansa selkään ja lensi pois

 

Tasan vuosi takaperin palmusunnuntaina, ollessaan yksinhuoltajana Suomessa, kirjoitti Äiti ystävilleen näin:

"What a day! Lots of nerves and good luck were needed today to be a supermum (in other words: to get through this day).

Had to read several theses of my fellowstudents. I'm an opponent of one of them. However, the Palm Sunday is very important for kids because they go to wish good luck to their neighbours while being dressed as witches (and wizards) and bringing them decorated twigs. For that they 'earn' chocolate. So while trying to study my doorbell was ringing all the time. And the phone too because the father and the grandparents wanted to know how we are doing. Meanwhile I had to send a-five-year-old out to greet the neighbourhood alone with a-nine-year-old... I just wonder why on Earth do we want to move away from Finland? Where else can you still send two little kids out alone and the only thing you have to be scared of is traffic...?"


Nyt Äitiä huvittaa lukea vuoden takaisia ajatuksiaan, joita hän voisi kommentoida näin: ” Ha haa, my life hasn't changed a bit within one year, even though I changed my country of residence...

Ok, I admit: there's more sunshine in my current location.”