keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Seollal, on aika talvijuhlien


Äiti joutui taas töihin. Viime viikolla nuorempien koulussa järjestettiin Winter Party, jonka alun perin piti Kolmosen luokalla olla jo tiistaina, ja samana iltana oli koulun kirjastossa tarkoitus pitää lukutoukkien pyjamabileet. Jälkimmäistä puuhasivat ”kirjastonystävät” eli henkilökunta apunaan jälleen kerran vanhemmista koottu työläisporukka. Mutta Pekingin peittyessä saastepilveen siirtyi talvijuhla perjantaille ja yöpukupeijaiset hamaan tulevaisuuteen.     

Tämä Winter Party oli ainoastaan neljänsille luokille, muilla luokkatasoilla oli kenties omat juhlansa. Opettaja oli antanut vanhemmille idean ja siihen raamit, vanhemmat huolehtivat toteutuksesta. Teemana olivat eri maiden talviset juhlat, sillä sattuuhan monissa maissa vuoden tärkein juhla nimenomaan talveen. Rinnakkaisia luokkia on viisi, joten jokaisen luokan vanhemmilla oli tehtävänään järjestää yhden kulttuurin juhlan. Kolmosen luokalla on useita korealaisia, ja niinpä Äiti oli päätynyt esittelemään korealaista uuttavuotta, seollalia. Naapuriluokissa on monia ruotsalaisia, ja siksi erään luokan teemana oli Lucia. Muut luokat tekivät joulun sekä kiinalaisen että japanilaisen uudenvuoden. Aikaisempina vuosina on vietetty myös juutalaista hanukkaa sekä perehdytty hollantilaiseen Sinterklaas-perinteeseen. Winter Partyn tarkoituksena on tutustuttaa neloset kaikkiin näihin eri maista tulevien koulukaverien erilaisiin kulttuureihin ja tapoihin.

Kolmosen luokan juhlasta vastasi korealainen äiti R., joka on varmasti maailman positiivisin ihminen, aina valmis kehumaan ja ylistämään kaikkea ja iloitsemaan kaikesta. Hän on oikea jokapaikanhöylä, reipas ja aktiivisesti mukana kaikessa mahdollisessa toiminnassa. Luokan selkäranka.

R. suunnitteli korealaisen uudenvuoden sisällön, valmisteli siitä vartin presentaation ja askarteli rekvisiittaa luokkaan sekä oheistoimintaa lapsille. Lisäksi hän värväsi muut korealaiset äidit tekemään ruokaa. Torstaina koulupäivän päätyttyä, ennen ”suurlähettilään joululaulajaisia”, Äiti, R. sekä muutaman muun luokkatoverin äidit kokoontuivat yhdessä koristelemaan luokkaa juhlaa varten. Suomalainen ja saksalainen äiti näpersivät vierekkäin paperista koristeeksi dakjeja eli smackereitä, joiden lätkiminen on kuulemma suosittu lasten peli useissa Aasian maissa. Kyse on pelistä, jossa lapset läiskivät lattiaan kahta neliskanttista paperilevyä.






Seuraavana aamuna Äiti hyppäsi lasten kanssa koulubussiin. Saateltuaan kuopuksen omaan Winter Party -juhlaansa päiväkotiin, ryntäsi Äiti Kolmosen luokkahuoneeseen ehtiäkseen paikalle ennen oppilaiden ryntäystä. Valmisteluja oli tekemättä vielä paljon. Kiireinen hässäkkä jatkui luokassa vielä senkin jälkeen, kun Kolmonen luokkatovereineen jo istui lattialla kuuntelemassa R.:n interaktiivista PowerPoint-esitystä. Sen verran innostunut oli kertojakin aiheestaan, että aika meinasi loppua kesken ja oppilailla jäädä smackerit ja uudenvuodenkortit tekemättä. Jokaiselle luokalle kun oli aikaa varattuna puolisen tuntia. Harjoittelu auttoi ja seuraavien luokkien kohdalla kaikki sujuikin sitten mutkattomasti. Viiteen kertaan eli viidelle eri luokalle selostettuna kuunteli Äiti korealaisista uudenvuodentavoista, ja aivan yhtä monelle ryhmälle hän opetti smackerin taittelua yhdessä englantia taitamattoman intialaisrouvan kanssa. Ja R. valokuvasi ainakin sata lasta korealaisessa juhlavaatteessa, han-bokissa. Käytävältä kantautui kynttiläntuoksua ja laulua monikansallisella nuotilla: ”… tänd dina vita ljus, Sankta Lucia”.



Smackerin eli ddakjin taittelua (kuva lainattu täältä)






Tytön ja pojan juhlavaate, han-bok
keskellä bok-jumoney, onnenpussi

Han-bokit odottamassa kuvattavia


 
 
 


Kun kierrosten aika päättyi ja oppilaat hävisivät juhlasaliin katsomaan koulun jättävien oppilaiden hyvästejä, pelmahti luokkaan kymmenisen äitiä lisää. Tarjolle katettiin korealaisia ruokia ja tilattiin varalle pizzaa. Lisänä oli valtava määrä kiinalaista paistettua riisiä, siirappisia intialaisia palloja sekä suomalaisia joulutorttuja. Torttuja oli Äiti vääntänyt edellisenä päivänä seitsemän tuntia pakkaseenkin löydettyään tukkukaupasta jättimäisen paketillisen lehtitaikinaa ja keitettyään itse luumuhilloa. Lisäksi tarjolla oli makeaa riisipuuroa, jonka joukossa oli mantelinpaloja. Niiden tuojaa ei selvinnyt, mutta Äidistä on mielenkiintoista pohtia, missä kaikkialla maailmassa tunnetaan ”suomalainen” joulupuuro. Saksassa sitä syödään makeana jälkiruokana, Milchreisina. Briteillä on rice puddingin, intialaiset puolestaan tuntevat jälkiruoan, kheerin, jossa makea riisipuuro on keitetty mausteiden, ainakin kokonaisten kardemumman siementen kanssa. Intiastako tämä tapa onkin löytänyt tiensä meidän joulupöytäämme? Muuten, erään lehtikirjoituksen mukaan kristittyjen parissa kheeriä syödään Intiassakin jouluna. Mutta ensimmäistä kertaa eläessään maistoi Äiti nyt jonkun vieraan kulttuurin riisipuuroa, johon oli yhdistetty myös meikäläinen manteli. Mistä se sitten oli peräisin, jäi arvoitukseksi.   




Korealaisia makeita keksejä


Intialaisia palleroita

Kuopus vietti omaa talvijuhlaansa vieraiden äitien ja isien kanssa. Onneksi päiväkodin puolelta löytyy paljon niitä ainokaisten prinssien ja prinsessojen vanhempia, jotka suorastaan riemuissaan vielä hyysäävät omaa pientä kultanuppuaan ja siinä sivussa muitakin lapsukaisia. Kun Äiti tauon aikana piipahti päiväkodin pihalla vilkaisemassa, löysi hän kaksi tyytyväistä pikkumiestä leikin tiimellyksessä. Molemmilla oli pieni keltainen pehmotiikeri kädessään, eräs isä oli nimittäin hankkinut lahjoja koko ryhmälle. Kummankin pienen pojan naamat, siniseen sokerikuorrutukseen peittyneinä, loistivat onnesta. ”Bye-bye”, huusi kuopus Äidille ja vilkutti, kun Äiti joutui palaamaan isoveljen luokkaan.

**

Korealaisesta uuttavuotta muuten juhlitaan 1. tammikuuta. Juhlan merkitys kiteytyy isommaksi kasvamiseen, henkisesti ja ruumiillisesti. Siihen, että jokaiselle tulee ikää lisää vuoden verran. Kyse on perhejuhlasta, joka alkaa sebeyllä, kumartamisella, lapset kumartavat vanhemmilleen. Tytöt ja pojat kumartavat eri tavoin. Kumarrettuaan lapset saavat vanhemmilta lahjan, sebeydonin eli kortin ja rahaa kuoressa (kiinalaiseen uuteenvuoteen liittyy myös vastaava rahalahja onnea tuovassa punaisessa kuoressa, hóngbāo).







Toisissa perheissä on tapana myös pitää uutenavuotena muistoseremonia edesmenneille perheenjäsenille. (Eikö muistutakin meikäläistä tapaa viedä jouluaattona kynttilöitä haudoille). Lisäksi juhlintaan liittyy riisikakkukeiton, duk gookin, syömistä. Jos ei syö keittoa, ei kasva vuotta vanhemmaksi, kuuluu uskomus. Näköjään riisinsyöntiin liittyy uskomuksia muidenkin kulttuurien perinteissä, eikä vain suomalaisessa joulupuurotraditiossa. (Mitenkäs se menikään: se joka löytää puurostaan mantelin, menee ensi vuonna naimisiin…) Syömisen lisäksi uutenavuotena leikitään. Lennätetään leijoja, potkitaan sulkapalloa muistuttavaa paperipompulaa (jegi chagi) ja läiskitään smackeriä eli koreaksi dakjia (daksichigi). Hmm, niin muuten meilläkin, jouluna. Taas uusi yhtäläisyys!


 
 
 
 
 
 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukavaa jos jätät kommentin :)