Ginzan salaiset puutarhat

Puutarhat ovat kuin museoita: maanantaisin kiinni. Ainakin Japanissa. Tai ainakin jos kyseessä on maan merkittävin puutarha. Sen Äiti oppi kantapään kautta yritettyään maanantaina päästä tyttären kanssa tutustumaan keisarilliseen palatsiin ja sen puutarhaan. Puutarha valittiin sen tähden kohteeksi, koska museot olivat kiinni. Tosin Tekniikan museo oli auki, ja Isä halusi sinne. Poikia ei tekniikka museossa kiinnostanut, mutta he lähtivät sinne kuitenkin, ennemmin kuin ”jonnekin tylsään puutarhaan”.

Reittiopasteiden puuttumisen vuoksi (tai ehkä ne olivat vain japaniksi) Äiti ja tytär kiersivät koko palatsialueen etsiessään sisäänkäyntiä puutarhaan. Aivan suotta, koska portti olisi löytynyt heti, jos he olisivat valinneet toisen suunnan. Kierto kesti tunnin, mikä oli omiaan kaihertamaan Äidin ja teinin välejä. Loppumatkan Äiti kipitti teinin perässä ja yritti säilyttää edes jonkinlaisen näköyhteyden lapseensa. Rahaton ja kartaton teini otti tuntumaa sekä metropoliin että itsenäisyyteen pelkkä Tokion matkakortti taskussaan. Onneksi kummallakin on yhtä hyvä (tai huono) kunto eikä hän saanut karistettua Äitiä perästään.

 

Viimein löytyi oikea portti kuninkaalliseen puutarhaan. Siinä luki ”closed on Mondays”!
 

 

 

 

 

Jossain tuolla oikealla on etsimämme salainen puutarha...

 

Lähistöltä löytyi sentään toinen puutarha, viehättävä pilvenpiirtäjien ja sata vuotta vanhan museorakennuksen väliin rakennettu puisto, jossa kukat kukkivat, puut humisevat ja puro solisee. Täällä työpäivän jälkeen toimistoistaan palaavat tokiolaiset rauhoittuvat ja nauttivat syksyisen viileähköstä päivästä puiston penkillä kirjaa lueskellen tai viehättävissä eurooppalaiskahviloissa nauttien viinilasillisesta. Ihana paikka, mutta Äidin vatsa kurisi ja hän halusi maistaa paikallista.

Ginzan valtava risteys (mutta ei "SE tunnettu risteys)

Oli siis saatava murua rinnan alle. Tytär halusi sushia (kuinkas muuten), mutta Äiti ei halunnut pönöttää pöytäliinaravintolassa. Tokion kalleimmasta kaupunginosasta ei kuitenkaan löytynyt japanilaisia pikaruokapaikkoja, ainoastaan pönötyspaikkoja. Joiden ruokalajien hintaa Äiti ei halunnut edes ajatella. Lisäksi kello oli paljon lounasta ajatellen ja vähän päivälliseen nähden. Moni pieni paikka oli kiinni.

Kun he viimein kahden tunnin etsinnän jälkeen löysivät kohtuuhintaisen sushiravintolan ja verensokeri nousi taas, palasivat Äiti ja tytär illan hämärryttyä pieneen puutarhaan ja istahtivat viehättävään kahvilaan puun alle nauttimaan kauniista näkymästä ja kaikkinaisesta kiireettömyydestä.



Sama Ginzan risteys uudelleen, yövalaistuksessaan

 

Paluu pieneen salaiseen puutarhaan pilvenpiirtäjien keskelle

 

 

 ***
 

Isä ja pojat olivat muuten sillä välin viettäneet koko päivän Legolandissa ja trikkikuvamuseossa. Astumatta jalallaankaan Tekniikan museoon! Teiniä kiukutti ettei hän ollut päässyt mukaan, Isää kiukutti ettei hän ollut nähnyt tekniikkaa ja Äitiä kiukutti koska hän ei ollut nähnyt mitään. Vain pojat olivat tyytyväisiä päiväänsä...

 

Odaiban saarella

 

 

Viimein pojat pääsivät Legolandiin, eivät tosin Tanskaan

 

Tokyo Trick Art Museum, lisätietoja täältä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lolitoita ja morsiamia kimonoissa

Eli sunnuntaipäivä Harajukussa 

Japanilainen aamupala kotosalla, sitten junalla matkaan

 
Kohteenamme oli Harajuku ja erityisesti Takeshitan nuorisomuotikatu, jossa muun muassa lolitat shoppailevat ja tapaavat toisiaan sunnuntaisin.
 
 

 
 

Takeshita

 

Ihana krääsäkauppa, glitteriä ja kimallusta kaikenikäisille...

Pienen pojan aarre



 

Löysin Äitikin aarteita. Strassikivin somistetut rihkamakellot ovat nyt suurta muotia Japanissa. Ja sopiihan tuo avaimenperäkin niin hyvin Äidin kiinalaiseen Iphone-feikkitimanttikoteloon

 

 

 
 
Takeshita on täysin keskittynyt nuorisomuotiin, mutta monenlaista tyyliä on tarjolla.
 
 

Ihastuttaville nukkemaisille Lolitoille rimpsua ja glitteriä tarjoava kauppa  

 

 

Viereisessä kaupassa vähän ronskimpaa punk-muotia

 

 

Muotia perheen pienimmille - eli lemmikeille!

 

Eikö tuollainen Nalle Puh -asu olisi ihana pikku puudelin yllä

Vauvanvaunut, eikun siis koirien ja kissojen vaunut

 

Tadaa!

 

Inkkarityyli on myös muotia (myös etusalla näkyvä hengityssuojakin lie muotia, sillä niin paljon noita suojia näkyi Tokionkin liikenteessä):

 

 

 

 
Suomen kieli selvästi viehättää japanilaisia, ainakin muodinluojia:
 

 

Ehkä söpöjä, koulupukutyyliä jäljitteleviä vaatteita kuten skottihameita ja neuletakkeja myynnissä:

 

 

 

 

Ja sitten varsinaiseen Harajukun katukuvaan:

 

 

 

Miss Phryne Fisherkin näyttää lähteneen kavaljeereineen kävelylle (vaikutti muuten meikkaustyylistä huolimatta länsimaiselta pariskunnalta)

Jihuu, eka suomalainen bongattu! (tosin kuvassa vain)



  

 

 

Takeshitan ruokaerikoisuutena ovat crepesit, herkulliselta näyttävät letut
(näyttävät tosin herkullisemmilta kuin maistuvat, kreemi kun ei ole koskaan ollut herkkuani...)
 

 
 

 

 

 Lolitoita ja muita erikoisesti pukeutuneita nuoria on mukava kuvata, etenkin salaa. Mutta vaarana on että he huomaavat. Tällöin nimittäin saattaakin itse joutua mukaan kuviin...

 

Nämä nuoret ihastuivat pellavapäiseen, värikkäästi pukeutuneeseen lapsikatraaseemme ja hyökkäsivät kuvaamaan heitä. Niin Isä joutui kuvaajaksi ja pääsi räpsimään useilla kameroilla ryhmäpotretteja pirtsakoista, hauskasti pukeutuneista japanilaisnuorista erittäin hämmentyneiden suomalaislastemme kanssa. 

 

Koska isoimmat lapsistamme ovat ehdottomasti kieltäneet kuviensa julkaisemisen blogissani, en valitettavasti voi liittää hauskoja ryhmäkuvia tähän. Kenties ne löytyisivät jostain japanilaisesta blogista tai Instagramista... ;)

 

 

 

 

 

 

Vain kulman takana Takashita-kadun tungoksesta sijaitsee hiljainen pieni pyhättö, Tōgō Jinja, sekä sen lähettyvillä piskuinen japanilainen puutarha. Päädyimme kuvaamaan kaksi hääparia. Toisen oikeastaan jouduimme kuvaamaan, sillä ystävällinen vanhahko vartija pysäytti meidät lähtiessämme pyhätöltä ja suorastaan pakotti meidät jäämään seuraamaan kulkuetta hokien juuri ja juuri ymmärrettävällä aksentilla: "wedding couple parade, Japanese wedding, proud parents, are allowed to photography..." 

 

Mutta onneksi pakotti, sillä kulkue oli upea!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Puistossa oli myös toinenkin hääpari, kuvauttamassa itseään länsimaisessa hääpuvussa. Mahtaakohan japanilaisilla olla sama tapa kuin kiinalaisilla (ainakin Singaporessa), että heillä on monta eri hääpukua, perinteisestä länsimaiseen, joita vaihdellaan juhlan aikana.

 

 

 

 

 

Aikomuksemme oli poimia jostain mukaamme evästä (sushia) ja mennä viereiseen Yoyogi-puistoon retkelle. Mutta Harajukun aseman lähettyvillä ei ole sushipaikkoja eikä muitakaan take away -paikkoja, joten raahasimme taas nälkäisiä lapsia perässämme. Olihan puisto ja sen tunnettu pyhättö, Meiji Jingu, nähtävä ennen pimeän tuloa.

 

 

Portti joka on valmistettu 1500 vuotta vanhasta puusta

 

 

 

Sunnuntai on selvästi japanilaisittain sopiva päivä häiden viettoon. Meiji Jingussa näimme jo kolmannen hääparin. Mielenkiitoista oli, kuinka kulkueen päätyttyä, eli hääparin pysähdyttyä ja muiden kulkueen jäsenten kiitettyä ja hajaannuttua ympäriinsä, sattumalta yleisöön päätyneet paikalliset alkoivat taputtaa ja hääparin vanhemmat puolestaan nyökkäsivät näille kiitokseksi. Oli myös sallittua (ja melkeinpä toivottua), että yleisö valokuvaa kulkuetta ja hääparia!

Edellä kulkevat tytöt

 

Hääpari ja jommankumman äiti

 

 

Kulkueen päätyttyä vieraat poseeraavat kuvissa

Isä kuvasi salaa tätä suloista pikkumiestä

 

Tämän äiti huomasi sen ja pani pojan poseeraamaan Isälle :)

Kantoliina kimonon kanssa

 

Viimeiset valokuvat hääparista ennen näiden poistumista hääautollaan

 

Valoisan aikaankin metsä on näin synkkä

 

 

 

 

Häämusikantit soittimineen?

 

Viimein syömään.

 

 

 

Appetizer: itsegrillattua tofua, sardiineja ja mustekalaa

 

 

Loimutetut sardiinit

 

Tofua marinoituna korealaisella kimchillä

 

 

 

Grillattu tonnikalamedaljonki (kuinkahan sertifioitua mahtoi olla :( )
 

Sushiakin tilasimme lasten vaatimuksesta, mutta kielivaikeuksien vuoksi se tuli vasta mukaan, joten lapset söivät taas jälkiruoaksi kotona sushia...