Eedenistä itämaille: Murkkukitinää Suomen suvessa

”Siel on niin tylsää!”

”Eihän siellä oo ees ketään kavereita.”

”Siel sataa ja on ahdasta ja kylmää.”

”Taas joutuu työleirille.”

”Onks meidän ihan pakko? Me ei haluta lähtee MÖKILLE!!”

”Me halutaan jäädä kotiin!”

”Voisitteko lopettaa tuon valittamisen. Ainahan teillä on siellä ihan kivaa: mökillä voi saunoa ja uida, lukea kirjoja, grillata, syödä terassilla ja katsella kaunista maisemaa. Voidaan tehdä joku päivä hampurilaisiakin…”

Lähtöpäivän aamuna Äiti herää kuopuksen pomppimiseen vatsansa päällä: ”Jee, me mennään tänään mökille. Se on paras se mökki, mis on kaksi mökkiä ja hiekkalaatikko välis. Ja järvi! Siinä voi uida. Soutaa. Ja ONKIA!” Kuopus koukistelee sormiaan esittäessään kuinka hän onkii kaloja. Niitä ahvenia. Samaan hengenvetoon hän pohtii, uppoisiko, jos riisuisi pelastusliivin. Entä jos pukisi sen takaisin päälleen? Pienen ihmisen onni syntyy vaatimattomista aineksista.

Koko edellisen illan Äiti ja Isä ovat haalineet tavaroita mukaan mökkimatkalle ja yrittäneet muistella, mitä mökille on jäänyt edellisenä kesänä. Neljän päivän mökkeily edellyttää uskomattoman määrän varustelua. T-paidoilla ja shortseilla ei tällä kertaa pärjää, sillä pitää varautua kylmään, koleaan ja sateeseen. Märkään hiekkalaatikkoon ja kosteaan korkeaan heinään. Eivätkä kahden flunssaisen lapsen antibiootit saa unohtua kotiin.

Aamulla pakkailu jatkuu vielä tuntikausia, kunnes kaikki nyssykät ja pussukat on kannettu autoon. Taas ollaan aikataulusta myöhässä, vaikka herättiinkin aikaisin lähtöä valmistelemaan. Perhe pakkautuu autoon, joka täyttyy ääriään myöten. Viimein voi mökkimatka alkaa. Ilmastointilaite humisee ja autossa haisee muovinkäry, sillä aurinko on kuumottanut auton sisätilat polttaviksi ja ulkonakin lämpötila kohoaa 22 asteeseen. On heinäkuun kesäisin päivä. Kahden perheenjäsenen vastustuksesta huolimatta Äiti työntää levyn soittimeen ja melankolinen Suomipop vaihtuu Noita Nokinenän käkätykseen ja ”voihan Tikkerperi” -sadatukseen, kuten yleensä perheen pidemmillä automatkoilla.

Järvi välkehtii kutsuvasti auringossa, kun perhe raahaa kasseja ja pusseja autosta mökkeihin. Äiti jakaa määräyksiä ja perhe kiikuttaa kasseja ohjeiden mukaan: toiseen mökkiin ruoat ja petivaatteet, toiseen vaatteet ja pyyhkeet. Alamökki, jossa kokataan, syödään ja elellään päiväsaikaan, on ahdas eikä perhe ole yöpynyt siinä kolmannen lapsen syntymän jälkeen. Normaalikesinä perhe yöpyy vintillä ylämökissä, mutta tänä kesänä mökille ehditään vain neljäksi yöksi, joten kahden mökin siivoaminen tullessa ja lähtiessä tuntuu liian suurelta urakalta. Eiköhän yhteenkin mökkiin mahduta, kunhan oikein ahtaudutaan, optimoivat Äiti ja Isä.

Alamökissä on asuttu vain viikkoa aikaisemmin sukulaisten mökkeillessä, mutta kylmien ja sateisten päivien jälkeen patjat ja peitteet ovat kostuneet jo uudelleen. Lämmintä on mökissä viisi astetta vähemmän kuin ulkosalla. Äiti avaa oven selkosen selälleen päästääkseen kesäilman lämmittämään ja kuivattamaan sisätiloja. Lisäpatjoja ja täkkejä haetaan ylämökistä, jonka hirsiseinät ja lautalattiat huokuvat vielä talven jäljiltä kosteutta ja kylmyyttä. Peitteet ja tyynyt levitellään pihamaalle aurinkoon kuivumaan. Lapset leikkivät ”vanhaa aikaa” osallistuessaan kotitöihin tamppaamalla pölyisiä patjoja.

Kun terassien kaiteet ja pyykkinarut on ahdettu täyteen nykyajan ontelokuitupeittoja, 70-luvun harmaita vaahtomuovipatjoja ja ja vielä vanhempia raidallisia flokkipatjoja, jotka liehuvat tuulessa kuin lippunauha, Isä tarkastelee huolestuneena grillin valurautalevyn sisään lenteleviä ampiaisia. Joutuukohan tänä kesänäkin ensimmäiseksi hävittämään ampiaispesän, ennen kuin uskaltaa sytyttää grillin? (Ei, pesä löytyy vasta lähtöpäivänä, kun grilli peitellään talven suojaksi. Sitä ennen on jo muodostunut uusi sanonta: ”Grillataanko hamppareita – eikun amppareita…”)

Äiti pumppaa vettä järvestä saunanpataan, kantaa selkä vääränä puita liiteristä kiukaanpesään ja laskee, kuinka muutaman päivän työllä säästyy kuntosalilla käymisestä. On tämä hyötyliikunta sentään poikaa!

Kun illalla lapsille on pedattu patjat lattialle, huokaisee Äiti muistaessaan, että sama siivousruljanssi odottaa taas lähtöpäivänä, jolloin pedit on purettava, petivaatteet puisteltava ja tuuletettava, pakattava odottamaan seuraavaa kesää. Mahtoiko tämä kaikki olla vaivan väärtiä?

Yöllä mökissä on ahdasta, kuumaa ja hyttysiä. Isä kömpii nukkuvien lasten yli sähköinen hyttyslätkä kädessään ja saalistaa verenhimoisia petoja. Äiti vetää peittoa silmilleen, hautaa korviaan tyynyyn ja komentaa Isää palaamaan sänkyyn. Samalla hän muistaa, että punkkitarkastus unohtui tehdä. Vaikka eipä sillä väliä, unohtuivathan punkkipihditkin kotiin.

Aamu valkenee vesisateeseen. Äiti herää flunssaisen lapsen hinkuvaan yskään. Koko päivän sataa ja sataa. Patjat kasataan lattialta sängyn päälle, jotta mökissä mahtuisi liikkumaan. Kaikille ei riitä istumapaikkoja, joten Äiti istuu lattialla ja kirjoittaa. Isä makaa vieressä päivänokosilla. Lapset istuvat puusohvalla ikkunan vieressä ja ihailevat kaatosateen ropinaa järven pinnalle. Kyllä mökkeily on sitten jännää!

Hetken päästä marina taas alkaa:

”Oliks meidän pakko tulla tänne? Tääl on niin ankeaa.”

”Hei Äiti ja Isä, voisitteko te jo viimein lopettaa tuon valituksen. Tuo on niin ÄRSYTTÄVÄÄ! Te kuulostatte kuin joltain murrosikäisiltä…”

Illalla Isä kuiskaa Äidille:

”Ajattele, jos tämä olisi vuokrakämppä, meidän olisi pakko viipyä täällä lauantaihin asti.”

”Meidän ON PAKKO olla täällä lauantaihin asti”, kuiskaa Äiti takaisin ja nyökkää merkitsevästi lapsiin päin. Isä huokaisee ja etsii mukavampaa asentoa lattialla.

Liputusta

Kyllä aurinkoisena päivänä on ihan kiva tiskata taivasalla....

...mutta entä sateisena? Syntyi uusi sanonta: kaatosadetta kutsutaan perheessä nykyään myös tiskaussateeksi. Tässä Äiti on lähdössä pesemään astioita, silloin kun vasta tihuttaa... (huomaa tyylikäs 90-luvun muodikkuus)