Eedenistä itämaille: Keisarinnan kesämökillä

Harmaa ja saasteinen viikko jatkui harmaana viikonloppuna. Päivä oli hiostavan kuuma ja ilma saasteista sakeana, kun perhe päätti tehdä päiväretken kuninkaalliselle Kesäpalatsille. Kerrotaan, että leskikuningatar Cixi kulutti laivaston kehittämiseen varattuja rahoja hulppean kesämökkinsä rakennuttamiseen ja että sen vuoksi Kiinan laivastolla oli heikko menestys meritaisteluissa Kiinan sotiessa Japania vastaan 1800-lopussa.

Koko alue on valtava, kokonaisen tekojärven ympärille rakennettu puistoalue. Tekojärvi on tehty jo keskiajalla patoamalla joki, jotta saatiin turvattua vedenjakelu pekingiläisille. Alueen kiertämiseen jalkaisin menisi tuntikausia, mikä ei ole hellepäivänä houkutelevin vaihtoehto lasten kanssa. Tekojärven voi toki ylittää lohikäärmeveneillä, jos vain tietää mihin on menossa ja miltä laiturilta oikea vene lähtee.

Äiti ja Isä valitsivat kävelyn ja päättivät ottaa selvää, mitä löytyy sen pitkän sillan luota, joka ylväänä kaartuu tekojärven ylle. Sillalle oli matkaa reilut puoli kilometriä, joka hiostavana päivänä jo käveltyyn matkaan lisättynä oli kuopuksen mielestä aivan ylivoimaisen pitkä. Etenkin kun tämä oli jo tehnyt päätöksen haluta polkuveneeseen. Pienen ihmisen päätöstähän ei pyörrä mikään. Ei ainakaan tämän pienen miehen. Edes sokerijuoman tankkaaminen ei tuonut hänelle lohdutusta. Poika raahusti muun perheen perässä jupisten koko ajan veneestä.

Viimeinen pisara pojalle oli lauma vanhempia, herttaisia kiinalaistätejä, jotka ihastuivat tämän pellavapäähän ja halusivat valokuvata häntä. Hän yritti piiloutua Äidin hameen alle, mutta melkeinpä tädit pyrkivät sinnekin saadakseen kännykällään vielä muutaman otoksen pienestä, kiukkuisesta, vaaleakutrisesta lapsesta. Kovin he myös toivoivat poikaa samaan kuvaan heidän oman pienen, mustatukkaisen tyttönsä kanssa. Tytöllä oli päällään valkoinen morsiusneidon leninki ja tyytyväisenä hän nuoli jäätelötikkuaan ja seurasi episodia rauhallisena vierestä. Kaipa häntäkin vähän ujostutti.

Viimein herttaiset tädit ja rauhallinen pikkutyttö katosivat, mutta pieni poika oli jo saanut tarpeekseen ja murjotti koko loppupäivän. Välillä hän ulvoi täyttä kurkkua, välillä mökötti istuen kädet puuskassa maassa jossain nurkassa. Hetkeksikään hän ei unohtanut polkuvenettä, jolla hän ei ollut vielä päässyt vesille. Ja miten hän olisi voinutkaan unohtaa, kun niitä parveili hänen näköpiirissään joka puolella järvellä.

Keisarinnan kesämökki jäi kokematta tällä erää. Sekä pikkumiehellä polkuveneet. Pitkän sillan ylitettyään ja pieni saari koluttuaan Äiti ja Isä päättivät kääntyä ja luotsata perheensä takaisin kotiin päin.