Anti-Midaksen kosketus

Ensin hajosi mikro, tasan viikko Isän lähdön jälkeen. Joka kerta, kun mikron käynnisti, se alkoi räiskiä valokaaria kuin tähtisadetikut säteitään. Äiti pani mikronoveen lapun muistutukseksi: ”rikki”. Äidin poissa ollessa lapset lämmittivät ruokansa kattilassa liedellä tai söivät jääkaappikylmänä.  Äiti ajoi joka päivä bussilla kodinkonekorjaamon ohi, muttei ennättänyt viedä mikroa korjattavaksi.

 

Kaputt

 

Muutaman viikon päästä hajosi hana. Metalliputki oli kulunut puhki ja se napsahti poikki. Pelkkä muoviputki jäi näkyviin ja Äiti pelkäsi, että taittuessaan se katkeaisi jonain päivänä ja aiheuttaisi vesivuodon. Isä neuvoi Äitiä korjaamaan hanan ilmastointiteipillä. Mutta Äidillä ei ollut aikaa etsiä teippiä.

 



Poikki

 

Viikko ennen vappua katkesi nettiyhteys. Useinhan se oli pätkinyt ja siksi taloon oli hankittu myös nettitikku langattoman tueksi, mutta aikaisemmin katkos oli kestänyt vain vuorokauden. Äiti ja poika sammuttivat ja käynnistivät vuorotellen modeemia, resetoivat, kokeilivat kaikki puhelinlinjat, mutta mikään ei auttanut, yhteyttä ei löytynyt. Isä jakoi auliisti ohjeita Pekingistä. Neuvoi lopulta Äitiä soittamaan puhelinyhtiöön. Äiti ei ehtinyt soittaa. Koko perhe oli yhden nettitikun varassa ja senkin kautta yhteys katkesi jatkuvasti, joskus viiden minuutin välein.  

Äitienpäivän jälkeen hajosi pyykinpesukone. Kone pesi pyykin, muttei huuhdellut. Linkosi muttei huuhdellut. Huuhteli muttei lingonnut. Äiti putsasi nukkasihdin neljään kertaan eikä siitä ollut apua. Pyykit jäivät litimäriksi koneeseen.

 

Out of order

 

Esikoisen puhe piti videoida. Äiti kuvasi sen kännykällä. ”Liian suuri tiedosto”, herjasi ohjelma kun Äiti yritti lähettää videon kännykästä lapsen sähköpostiin. Äiti komensi lapsen nukkumaan ja yritti siirtää videota tietokoneelle. Tietokone ei halunnut ottaa sitä vastaan. Viimein Äiti keksi: hän asensi kännykkään Facebookin ja yritti ladata videon aikajanalleen. Mitään ei tapahtunut. Viimein viidennellätoista yrityksellä video meni perille ja Äiti kopioi sen sähköpostiksi tyttärelleen. Kyllä hätä keinot keksii, ajatteli Äiti ja meni tyytyväisenä nukkumaan.

Aamulla hän vei kuopuksen kauhean aikaisin päiväkotiin ja saattoi Kakkosen leirikouluun. Heidän värjötellessään kylmissään ratikkapysäkillä Kakkonen muisti unohtaneensa yöpuvun, lämpimät käsineet ja allergialääkkeensä. Onneksi lapsella oli mukanaan sentään kumisaappaat, ne joita hän käyttää pikkuveljensä kanssa yhteisesti, vaikka lapsilla on kengän koossa eroa kolme numeroa. Olihan sentään sadetta luvassa. Kolmonen meni koulun kanssa maata kääntämään, ilman kumisaappaita, lenkkareissaan joiden pohjakin on puhki.

 

Puhki

 

Ratikassa Äiti huomasi videon latautuneen Facebookiin jo viisi kertaa ja lataavan sitä yhä uudelleen. Lataamista ei saanut pysäytettyä. Samalla esikoinen ilmoitti hädissään, ettei sähköposti ollut tullut perille, puhevideo oli kadonnut bittiavaruuteen.

Äidin hermot tarvitsivat lataamista. Hän astui sisään viehättävään kahvilaan, tilasi itselleen kupillisen cappuccinoa ja herkullisen sitruunamarenkileivoksen ja työnsi pankkikorttinsa korttipäätteeseen. Järjestelmä näytti virhettä. ”Se hajosi”, totesi tarjoilija kummissaan. Äitiä ei kummastuttanut.



Rauhoittaa hermoja

Aamuyhdeksältä Äiti seisoi puhelinyhtiön tiskillä ja näytti puhelintaan myyjälle. Puhelimen akku oli jo lopussa ja vähillä voimillaan puhelin latasi videota Facebookiin yhä uudelleen ja uudelleen. Myyjä vapautti Äidin puhelimen Facebookin vankeudesta.

Esikoinen esitti puheensa luokalle. Hän näytti sen Facebookin kautta. Toisella yrityksellä ja selaimen vaihdolla hän sai jopa äänenkin kuuluviin.

Iltapäivällä Isä lohdutti Äitiä puhelimessa: ”Teillä on ollut nyt vain huonoa tuuria. Ei se sinun vikasi ole, että laitteet hajoaa.” Kesken puhelun sai Äiti soiton vartiointiliikkeestä: ”Teidän hälyttimessänne on jotain vikaa. Kaksi ohjausyksikköä on pudonnut pois toiminnasta.” Muutaman minuutin puhelun aikana putosivat loputkin yksiköt.

Seuraavana päivänä Kakkonen palasi leirikoulusta. Oli hukannut siellä puhelimensa. Äiti viimeisteli opintonsa ja tuskaili flunssaoireiden kanssa. Nenä vuotaen kuin Niagaran putous hän kiikutti imurin takuuhuoltoon (sekin oli temppuillut jo monta kuukautta sammuttaen virran itsestään kesken imuroinnin), raahasi lapset passikuvaan viisumia varten ja pesi kymmenen koneellista pyykkiä ystävien koneilla. Naapurinlapset ihmettelivät, miksi Äiti raahasi pyykkejään heidän kotiinsa. Äiti kysyi näistä vanhimmalta, tietääkö tämä, mikä on myyttinen Midaksen kosketus. Paljon lukeva tyttö tiesi, että se muuttaa kaiken kullaksi. Äiti kysyi tytöltä, mikä sitten mahtaa olla Anti-Midaksen kosketus. Tyttö arveli oikein, että se tuhoaa kaiken, mihin koskee. Äiti kertoi lapsille omaavansa juuri tällaisen kosketuksen.

Kaikista pienin, naapurin seitsemänvuotias tyttö kuunteli vierestä ja tokaisi: ”Älä sitten koske mihinkään!” Äiti ihmetteli, kuinka hän silloin saisi kotityöt tehdyksi.

Pieni tyttö totesi tomerasti: ”Mikset sä pane teidän ison tytön koskemaan! Sehän voi tehdä kaikki työt.” Niinpä, hämmästyi Äiti. Kuinka tuo ei ollut tullut edes hänen mieleensä. Auttaisikohan se taltuttamaan kirouksen?

***

 

Tänään Äidin kotona tapahtui Kohtaaminen: puhelinlaitoksen korjaaja kohtasi hälytyslaitteen huoltajan. Hälytin saatiin korjattua, mutta puhelinlinjaa ei.

 

Ei toimi - ei

 

Tietokonekaan ei aina halua olla Äidin kaveri :(

 

Pari koneellista pyykkiä tulossa...



...ja menossa naapuriin!



Yhä jää pyykkiä odottamaan (toppatakit eivät edes mahtuneet kuvaan)



Hana on nyt korjattu

 

Imuri huollossa

Modeemi ei toimi vieläkään

 

 

 

Jotain aihetta on myös juhlaan: 60 op kasassa (suoritettu aikavälillä syyskuusta toukokuuhun)! Ja Kakkosen puhelinkin löytyi viimein ja Äidin flunssa parani...

 



La la laa