Kuinka ihanasti aurinko eilen paistoikaan

Sellaisia päiviä saisi olla viikossa ainakin tusina.  

Eilen ei haitannut, vaikka äiti puki ensimmäisen kevätpäivän kunniaksi päälleen uuden villakangastakkinsa ja pani aurinkolasit silmilleen. Kuopuksen hän puki kevätpukuun, lenkkareihin ja varusti matkaan neulesormikkain. Ja sitten tulikin vesisade. Mutta Äidille aurinko paistoi yhä. Kuopus seisoi päiväkodin pihalla lätäkössä, pipo silmillään ja roikotti vettä valuvia sormikkaita toisessa kädessään.

Eilen Äidin opiskeluprojekti eteni hyvää vauhtia ja on jo loppusuoralla. Tytär voitti ensimmäisen palkinnon kirjoituskilpailussa, ja Äiti oli haljeta ylpeydestä. Isä ilmoitti hyviä uutisia vuokraemännästä - vihdoinkin.

Kun eilen äiti palasi kuopuksen kanssa kotiin, oli kotona siivottu. Isot pojat olivat imuroineet ja pesseet vessat, ihan omasta aloitteestaan. Eivät tosin Äidin työtä helpottaakseen, vaan taskunrahan toivossa. Koti oli puhtaampi ja Äidin mieli iloinen. Ja lompakko tyhjempi.

Pääsiäisenä ystävät olivat piipahtaneet tuomassa perheelle tervehdyksen. Aitoja vastamunittuja kukon munia: isot ja ontot lapsille, pieni ja täyteläinen äidille. Saipa teini jopa muutaman rompsunkin, rakastamiaan vanhanajan tyttökirjoja.

Äiti maistoi palan munastaan. Silloin ovelle ilmaantui toinen ystävä, mukanaan höyryävän kuuma keittokattila: ”Jottei teillä tulisi nälkä.” Ystävät ovat elämän suola ja sokeri.

Äidin painaessa oven kiinni ystävän jälkeen oksensi kuopus hänen jalkoihinsa. Äiti haki rätin ja pyyhki oksennuksen. Elämä on, huokasi Äiti, eikä päästänyt pilvenreunakaan varjoksi auringon eteen. Äiti antoi kuopukselle ruman muovisen pesuvadin ja neuvoi seuraavalla kerralla oksentamaan siihen. Koko illan pieni poika raahasi pesuvatia perässään, teki sille tilaa legoleikkinsäviereen.

***

Aamulla kuopus herää pirteänä, hyppää reippaana pystyyn ja kiljaisee: ”Mulla ei ole enää yhtään huono olo. Leikitäänkö TarWars-Hobbiteja? Ootko sä Legolas?”

”Leikitään vaan – siis tervasotaa?”

”Se on TÄHTIEN sotaa”, kuopus katsoo närkästyneenä Äitiin. Eikö tuo osaa mitään?

Esikoinen lähtee hyväkuntoisena ja hyväntuulisena suorittamaan vaativaa tutkintoa: ”Puin vihreää päälle, se rauhoittaa.” Äiti tunkee varmuuden vuoksi oksennuspusseja lapsen taskuun.

Esikoisen lähdettyä Äiti avaa tietokoneen ja jatkaa opiskeluprojektiaan. Aurinko paistaa ihanasti,  taivaallakin. Tästä tulee erityisen hyvä päivä.