Tulopäivänä ilma oli sakeaa ja haisi. Haju tuntui
pistelevänä nenässä. Äiti ja Isä
kysyivät välittäjältä ilmanlaadusta. ”Huono on”, nyökkäili välittäjä. Saastelukema
oli n. 200.
Äiti muisteli sitä talvea Singaporessa, jolloin Borneon ja
Sumatran metsäpalot toivat Singaporeenkin sakean sumun. Pahimmillaan aurinko
oli vain punainen pallo sumun keskellä ja naapurikerrostalon hahmon saattoi
juuri ja juuri erottaa omalta parvekkeelta. Suomeksi sitä kutsuttiin
savusumuksi, englanninkielellä haze
eli usva. Tuolloin perheelliset suomalaiset lennättivät lapsiaan
turvaan koti-Suomeen. Sukulaiset seurasivat Suomesta käsin tilannetta
kauhistuneina.
Pekingin ilma ei ensivaikutelmana niin kummoiselta tuntunut.
Koko päivän Äidillä oli kuitenkin nenä tukossa ja
kurkkua kuivasi. Kauhukuvat alkoivat pyöriä hänen mielessään. Äidin hyvä ystävä
oli muuttanut syksyllä Etelä-Kiinaan ja häneltä tulleet viestit olivat koko
talven kertoneet karua tarinaa jatkuvasta sairastelusta. Hän harkitsi jo lähtöä
lasten kanssa muualle lopputalven ajaksi.
Herätessään ensimmäisenä aamuna Pekingissä nojaa Äiti
tyynyyn ja katselee kaunista auringonnousua pilvenpiirtäjähotellin valtavasta ikkunaseinästä.
15 kerroksesta katsoen Pekingin aurinko näyttää nousevan kuulaana ja kirkkaana.
Kaukana kaupungin taustalla siintävät sumuiset vuoret. Aamuna jolloin taivas on
sininen, aurinko paistaa ja ulkona odottaa eksotiikkaa, on helppo ajatella, että
mikäs täällä on asuessa. Useana päivänä aurinko paistaa lämmittäen ja ilma on
selkeää. Isä toteaa että kaikki on järjestettyä – täysin heidän tulonsa
kunniaksi. Myöhästyivät vain yhdellä päivällä…
Illalla päivän lukema näyttää kuitenkin 150 –
näennäisestä kuulaudesta huolimatta. Reippaasti yli ’epäterveellisen’ jopa
Kiinassa.
Aurinko nousee kaupungin ylle
Loppuviikosta indeksi on jo 260. Aurinko on punainen
pallo sumun keskellä, vuoret katoavat täysin harmaaseen sumuun ja naapuritalo erottuu
vain aavemaisena hahmona sumun keskeltä. Ulkona haisee savulle.
Previsiitin jälkeen Äiti saa viestin ystävään
Etelä-Kiinasta. Perhe on sairastellut edelleen ja varannut jo matkan pois saasteita
karkuun. Ystävä kirjoittaa: ”Vielä viimeisen kerran – harkitkaa…”
Päivä, jolloin aurinko oli vain punainen pallo (aivan prikulleen oikeanlaisena ei kamera sitä kuitenkaan tallentanut)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa jos jätät kommentin :)