Tervetulojuhla

 

 

 

 

 

Ystävät järjestivät meille heti lauantaina tervetuloillan. Tuntui vaikealta uskoa, että edellisestä kerrasta, kun olemme kokoontuneet barbequeiltaan tälle terassille, on kulunut aikaa jo vuosi. Aivan kuin koko talvi olisi pyyhitty pois ja jatkaisimme samasta, mihin viime vuonna jäimme.

 

Yksi ihminen puuttui - mieheni - mutta hänet korvasi vierailulla oleva Linnin sisko. Kuusi aikuista ja kahdeksan lasta, se on hyvä kokoonpano.

 

Hyttysmyrkkyä kului, mutta sen ansiosta emme olleet niin pisteltyjä kuin viime vuonna, jolloin LM:n jalatkin turposivat hyttysallergisen reaktion vuoksi. Edes mökillä Suomessakaan en ole nähnyt niin paljon hyttysiä kuin alkukesästä asuinalueellamme Pekingin laitakaupungilla Shunyissä. Juhannuksen aika on pahinta, silloin ei pihalla voi iltaisin yleensä istua ilman että jättimäinen tuuletin vieressä puhaltaa hyttyset pois.   

 

Etukäteen minua oli jännittänyt, kuinka jaksaisin kaksi viikkoa täysin saksankielisessä ympäristössä ja tuntisinko kielen vuoksi itseni ulkopuoliseksi tässä porukassa. Vaikka käytän töissä saksaa, kyse on kuitenkin aika suppeasta sanavarastosta ja yksinkertaisesta kielestä, joten olen mielestäni unohtanut paljon saksaa (kuten muitakin Kiinassa käyttämiäni kieliä kiinaa, englantia ja ruotsia). Vaan ei, joitakin sanoja lukuun ottamatta kielitaitoni on ennallaan ja oloni yhtä rento kuin ennenkin tässä seurueessa. 

 

Esikoisella ja minulla oli kuitenkin jotenkin haikea mieli koko illan. Tämä ei ole enää meidän elämäämme. Esikoinen jopa hävisi paikalta kesken illan ja oli poissa parisen tuntia: hän oli mennyt omaan vanhaan lähipuistoomme keinuun istuskelemaan ja muistelemaan.

 

Pieniä tyttöjä puolestaan alkoi nukuttaa varhain ja heidän isänsä joutui lähtemään viemään heidät kotiin nukkumaan. Muut lapset kuopustani myöten taas valvoivat myöhään eikä heitä vielä nukkumaan mennessäkään olisi yhtään väsyttänyt. Oli niin hirvittävän hauskaa olla vanhojen kavereiden kanssa!