Suuri kylmä

 

 

  

 

 

 

   

 

 

 

 

Tänään auringonpaisteesta nauttien

 

Kesäpalatsin jäällä viimassa vuosi sitten

 

Tammikuun 2016 kylmin päivä

 

 

Eilen Pekingissä oli Dàhán eli ”suuri kylmä”. Kalenterin mukaan on siis vuoden kylmin aika, mutta samaa näyttää myös lämpömittari. Kuvasarjani kaksi alinta kuvaa ovat viime vuodelta, jolloin tähän samaan aikaan mittari näytti Pekingissä pakkasta 15 astetta, mutta kovan pohjoistuulen vuoksi se tuntui jopa 30 pakkasasteelta. Vieläkin muistan kylmyyden Kesäpalatsin luona järvenjäällä ja etenkin palatsikierroksellamme Kiina-kerhon kanssa, jolloin oli kaivettava esiin untuvatakki ja toppahousut, sekä suojattava maskilla kasvot viimalta. Tämä talvi on ollut huomattavasti lämpimämpi kuin edellinen, mutta viime päivinä ilmat ovat selkeästi viilenneet. Torstaina mittari näytti nollaa, mutta kävi semmoinen puhuri, että ennusteen mukaan tuntui kunin pakkasta olisi -15, ja satoipa aamulla täällä Shunyissa, Pekingin esikaupungissa, jopa lunta. Tänään sen sijaan aurinko paistoi ja lämmitti mukavasti kävelylenkilläni.

 

Tammikuussa Peking ei ole kauneimmillaan. Kuukausien satamattomuus on vaatinut veronsa, kaikki kasvillisuus on nuivettunut vedenpuutteessa ja pakkasen puremana. Kivihiilen polttaminen ja pakokaasut tupruttavat ilmaan mustaa mönjää, jota kertyy joka paikkaan, kaikkialla on likaista. Toisaalta nautin talvisesta Pekingistä, on ihanaa kun ei sada, koskaan ei ole loskaa, liejua eikä liukasta. Tammikuussa saasteetkin vähenevät (kiitos pohjoistuulen) ja aurinkoisia, pilvettömiä päiviä on paljon. Yhtä aikaa ilma on kirpeä ja lämmin. Mieluummin kipitän korkokengissä ja sipsutan sievissä nilkkureissa aurinkolasit otsalla rutikuivassa Pekingissä kuin tarvon loskassa ja vesisateessa Helsingissä ja rukoilen, ettei tuuli tuivertaisi sateenvarjoani ylösalaisin. Sitä paitsi ei mene enää kuin kuukausi, kun Pekingiin saapuu jo kevät <3