Mökkini lifestyle

 

En ole varma, mikä on tämän blogin genre. Päiväkirjan lisäksi tämä on ehkä myös lifestyle-blogi, joten tässä päivityksessä esittelen mökkini elämäntyyliä. Siihen kuuluvat yhtä lailla uudemmat alennus-laura-ashleyt kuin mummoilta perityt ja kirpputoreilta haalitut kolhiintuneet posliinit kukkadiagrammein (kuka onkaan epäillyt, etteivät kolhiintuneet astiat olisi hygieenisiä, on tervetullut syömään Pekingin kaduille).  Siihen kuuluu piha romanttisesti luonnontilassa sekä lahoava puu hilseilevine maaleineen (maalaisromantiikkaa, lue: tulevien vuosien maalausprojekteja…).




Pienimmän pojan oma junalautanen

 

 

 



Lasiteline Toivosta ja Vallusta



  

 

 

 

Ruisleipä ja kirnuvoi (maailman parhaan ruisleivän - eli "pieruleivän" -
valmistus lopetettiin pari vuotta sitten

 

 

Isoisoisoisän sahanterästä tekemä leipäveitsi

 

Isoäidin virkkaamat pitsiverhot

sekä Sunda-saarilla käsinkudottu ikat,
jonka toin Indonesiasta 19 vuotta sitten
piilottamaan vintinrappuset

 


Maalaisromantiikkaa vai ensi vuoden maalausprojektia?



 

Erottamaton osa mökkielämäämme on myös 70 vuotta vanha mökkisauna, jossa aina kylvetään ikkunasta tulevan valon kajossa tai tuikkukynttilöiden valossa. "Miks me aina istutaan pimeässä?", ihmettelee kuopus. Eräs mökkivieras puolestaan kummasteli kovasti nähdessään saunassa verhot.

Mökkisaunaromantiikkaamme kuuluvat pellavapyyhkeet, jotka nuorena parina ostimme häälahjarahoillamme ja joita yhdeksäntoista vuoden ajan olemme käyttäneet vain mökillä kylpiessämme. Kuinka ihanaa onkaan vilvoitella terassilla ja kääriytyä ohueeseen pellavaan.

 

 

 

Mökkielämäämme kuuluu myös ulkohuussin virkaa toimittava tornikamari, jonka kauan sitten lapsina ystäväni kanssa nimesimme avaruusraketiksi ja Muumitaloksi - aikana jolloin Muumimaailmaa ei vielä ollutkaan. Olen onnesta soikea, koska sattumalta lähikirppikseltä löytyi huussiin sopiva kuorikeastia - sekä astia kompostiin vietäville...

 

 

 



Likaiset astiat löytyivät tällä viikolla lähikirpparilta
(taitavat olla entisiä kukka-astioita)



Ruosteinen ämpäri pestynä

 

ja paikoillaan huussin kuorikeastiana

 

 

Kattila kuivamassa pesun jälkeen

 

ja kompostin keruukippona

 

 

Tärkeä osa tätä lifestylea on myös mökki-look, vaatteet 90-luvulta, joita ei muualla kehtaa pitää. Mutta mökille ne kuuluvat - sekä nuoruuteeni. Kotona pesen ja silitän ne ja mökille lähtiessä muistan pakata mukaan. ”Äiti, sä näytät niin nuorelta noissa haalareissa”, huokaa teini. ”Ihan viistoistavuotiaalta – jos ei siis katso sun naamaas…”  




90-luvun vintagea





Haluttua kamaa Liz Claibornelta - 20 vuotta sitten...



Houkutuksilta ei mökilläkään voi välttyä. Oman lisänsä mökki-lifestyleen tuovat mökkimatkan varrelta löytyvien sisustusliikkeiden aarteet, kuten Toivon ja Vallun kesäalesta löytämäni kynttilälyhdyt, joiden valossa on ihana istua rannalla, tunnelmoida illan pimetessä ja katsella järven pinnalle kohoavaa usvaa. Niidenkö ansiota on, että nukkumaan maltamme lähteä vasta kahden maissa yöllä. (Vaan nyt tiedän, missä Aili Somersalo on ammentanut tunnelmaa satukirjaansa Mestaritontusta).

 

 

 

 

  

 

 

 

 

 

 
 
 
 

Mökkeilyn ihanuutta osa 3

 

 

 

 

Kyllä mökillä on sitten ihanaa.

Kesän helteisimpänä päivänä Äiti istuu terassilla sortseissa. Sataa ja paleltaa. Jossain kaukana kumisee ukkonen. Tahtoo lämmintä, niin kuin etelässä, miettii Äiti ja katselee kavereiden FB-päivityksiä, joissa hillutaan uimarannalla ja hihkutaan hellettä. Välillä Äiti lämmittelee saunan puolella sytyttäessään tulen uudestaan padan alle, jotta saataisiin tiskivettä. Tuulee väärästä suunnasta, joten hormi ei vedä eivätkä kosteat klapit tahdo syttyä. Vettä saa lämmittää tuntikausia.

 
Päivät kuluvat vedenlämmityksen, tiskaamisen, kaupassakäynnin, saunomisen ja ruoanlaiton määrittämänä. Joka toinen päivä ajellaan kirkolle kauppaan, joka toinen päivä saunotaan. Molempia ei kerkiä samana päivänä. Siivotakin pitäisi (hämähäkit ovat viettäneet mökillä runsaasti kestejään), sekä saada aikaiseksi pieniä parannustöitä.

 

Saunan pumppu on tukossa. Pumppaminen kestäisi ikuisuuden, joten vesi saunaan kannetaan järvestä. Tehtävään valjastetaan perheen esiteinipojat. "Mä kannoin jo viimeks. Ei ny oo mun vuoro!" "Mut mää oon viäl liia pieni..."

 

 



Nuohooja toteaa vanhan kiukaan savuputken läpiruostuneeksi. Isä käärii putken ympärille alumiinifoliota, koska on saunomispäivä. Sillä vasta aamulla saa kaupasta uutta putkea.

Viikon mökkeilyn jälkeen Äiti viimein ennättää siivota huussin. Juuri ennen kahvivieraiden tuloa. Jottei vieraiden tarvitsisi istua likaiselle reiälle, mikäli joutuvat käyttämään huussia. Kahvipöydässä pullan ympärillä pyörivät ampiaiset pistävät kahta lasta. Illalla toista pistää vielä uudestaan. Herhiläiset ovat viisastuneet aikaisemmista kesistä ja rakentaneet pesänsä kauemmaksi grillistä, johonkin salaiseen paikkaan, eikä sitä ole löytynyt tämän mökkireissun aikana. Seuraavana päivänä Isä hakee apteekista uuden satsin Ampikyytä.

 
Terassin penkit ovat likaiset ja huonossa maalissa. Äiti rapsuttaa, hioo ja pesee penkit juuriharjalla. Hän hankkii ympäristöystävällistä perinnemaalia maalatakseen penkit sinertävän harmaiksi. Annie Sloanin värikartan viehättävän vaaleanharmaa Louis blue osoittautuukin erittäin vaaleansiniseksi. Maali kuivaa raivostuttavan nopeasti ja Äidin selkä kipeytyy kyykkiessä. Liitumaalin pinta on kauniin mattainen ja paljastaa puun syyt, mutta vielä kuivuttuaankin maali tarttuu kosteaan riepuun. Ei siis ehkä paras maali terassinpenkille, jolla vilvoitellaan saunan jälkeen. Voi olla, että noustessa jää kosteaan pyyhkeeseen sinertävä takamuksen kuva. Eikä hempeän vaaleansininen sittenkään ole parhaiten maastoutuva sävy järvenrannalle. Pitkä kiinteä penkki saanee odottaa seuraavaan kesään saadakseen kerroksen pellavaöljymaalia. Harmaan sävyistä.

 

 

Mutta pari-istuttavan pulpetin penkki saa jäädä siniseksi ja nyt on Äidillä terassilla lukunurkkaus, jossa voi palella pesuvettä lämmittäessä ja lukea varta vasten mökkireissulle hankittua sisustuslehteä (niiden lukeminen kuuluu nimenomaan mökille) sekä hömppäromaania, jota ei kehtaa julkisella paikalla kaivaa esiin.
 

Ensi kesän työtehtävät ovat jo tiedossa, sillä seuraavan kerran mökkeillään vasta vuoden päästä. Mutta jo ensi viikolla on mökillä elämää. Silloin papan luottomiehet tulevat korjaamaan kattoja.