Eedenistä itämaille: Kun Kiina-kiintiö tulee täyteen

Välillä tulee päiviä, jolloin iskee Kiina-väsymys. Näinä päivinä Pekingin suomalaiset toteavat ”Kiina-kiintiön olevan täynnä”. Silloin tekisi vain mieli pakata laukut saman tien ja lähteä kotiin.

Milloin Kiina-kiintiö tulee täyteen? Se ei tapahdu silloin, kun ärsyttää kaupungin likaisuus, se että takapihoja pidetään kaatopaikkoina. Sillä siihen silmä tottuu. Kiina-kiintiö ei myöskään tule täyteen kielivaikeuksien, ruuhkien ja sekasortoisen liikenteen, ei saastepäivien, haisevien jokien tai elämisen vaikeuden vuoksi.

Sellainen hetki tulee, kun asiat eivät oikeasti toimi. Tai kun asiat sujuvat aivan toisin kuin odottaisi. Esimerkiksi silloin, kun saat vastaukseksi hymyjä ja nyökkäyksiä ymmärryksen merkiksi, mutta silti asiat menevät täysin päin prinkkalaa, koska kukaan ei oikeasti ymmärtänytkään, mitä piti tehdä, eikä kehdannut sitä myöntää. Niinpä kukaan ei siksi kysynytkään mitään. Itse toki luulit asian olevan selvä kuin pläkki, ja kun vihdoin viimein tajuat tilanteen todellisen laidan, on jo aivan liian myöhäistä korjata asiaa muulla tavoin kuin varaamalla lentolippu ensimmäiselle kauas pois vievälle lennolle … Ihan oman mielenterveytesi vuoksi. Ja jossain vaiheessa tämän tulet kokemaan, niin että hyvää lentoa vain.

Kiina-kiintiö tulee täyteen myös tilanteessa, jossa olet täysin avuton. Kuten silloin, kun olet ensin vuoden kärvistellyt puhelinliittymän kanssa, jossa netti toimii vain wifi-yhteydessä, koska ulkomaalaisena et voi hankkia muuta kuin prepaid-liittymän ja senkin saat vääränlaisena kielitaidottomuutesi vuoksi. Uuden liittymän hankkiminen olisi taas uusi mahdollisuus yritykselle ja epäonnistumiselle. Sitä paitsi: jopa ayin mielestä vika on täysin puhelimessasi (”hanki uusi puhelin”).

Mutta ei mitään hätää vaikket pääse nettiin, sillä voithan aina soittaa ja lähettää tekstiviestejä – tai sitten et. Sillä joskus voi käydä niinkin, että et voi edes soittaa tai lähettää tekstareita. Sillä ensimmäinen ongelmasi on varmaan se, ettei puhelimesi ole kiinalainen. Ja toinen ongelmasi… no sekin on kiinalainen!

Nimittäin:

1. Katvealueella liittymäsi ei toimi (ja katvealueita on yllättävän paljon Pekingissä).

2. Jos saldosi loppuu, ei puhelimeesi saa yhteyttä. (Ja saldo loppuu aina yllättäen, täysin varoittamatta).

3. Ja jos puhelimesi sattuu olemaan vielä ulkomailta ostettu Iphone, voit sanoa vain hellurei ja hellät tunteet. Sen jälkeen kipin kapin vaihtamaan paikalliseen Xiaomihin. Sitten pikakurssille opettelemaan kiinaa, jotta pystyisit lukemaan käyttöohjeet.

Äidin Iphone kohtasi viikon sisällä kaikki edellä mainitut ongelmat. Saldon loppuessa Äiti haki Isän autoa ja Isä etsi Äitiä, kunnes Äiti viimein jumittautui Starbucksin wifin ääreen (jotta WhatsApp-puhelut edes toimisivat). Samanaikaisesti Isä istui autossaan ja latasi WeChat-rahalla saldoa Äidin puhelimeen.

Muutamaa päivää myöhemmin Äidin Iphone kieltäytyi lähettämästä muita kuin Imessageja – muttei sitten kuitenkaan lähettänyt enää niitäkään, koska Äiti ei ollut wifin äärellä… Ei ollut, koska hän oli iltamyöhään kolmen lapsen kanssa teatterissa toisella puolen Pekingiä, jossa hän mietti kuumeisesti, kuinka kummassa saisi kiinni tilaamansa kuljettajan, jonka oli pyytänyt hakemaan heitä esityksen jälkeen. Kielitaidottoman ainoa keino antaa ohjeita englantia osaamattomille kuskeille ovat tekstiviestit, joita kuskit näppärästi kääntävät konekääntäjillään. Mutta Äidin viestit eivät siis lähteneet eivätkä saapuneet. Eikä Äiti voinut soittaa, koska hän ei tiennyt edes kadun nimeä. Kartassa kadunnimenä luki vain天桥南大街.

Onneksi tällä kertaa puhelimella pystyi soittaa, joten Äiti soitti Isälle ja pyysi tätä selvittämään kadun nimen ja viestaamaan kuskille, että hakisi heidät tämän kadun varresta: ”Tiān eli kaunokirjoitus-t kahdella viivalla, sitten kaksi erinäköistä havupuuta, sen jälkeen juan laatikossa ja päällä antenni, lopuksi dà eli kaunokirjoitus-t ja sen jälkeen t, antenni ja j”. Erittäin selkeät sanalliset ohjeet saatuaan Isä etsi merkkejä kartasta ja selvitti salapoliisinlahjoillaan: kadun nimi on Tiān qiáo nán dà jiē (taivaallisen sillan eteläinen katu tms). Ensimmäinen ongelma oli sillä voitettu, mutta kuskin ohjaaminen oikeaan paikkaan oli vielä oma lukunsa. Kun Äiti ja lapset puolenyön aikaan harhailivat etsimässä autoa, oli Äiti valmis pakkaamaan kapsäkkinsä heti samana iltana ja lentämään hyvin kauas pois.

Mutta loppujen lopuksi kaikesta aina selviää, ja kun seuraavana aamuna harmistus ja paniikki on unohtunut, ei Äiti haluaisi asua missään muualla niin mielellään kuin Pekingissä. Kaupungissa joka on riittävän länsimainen, ja silti niin aidon kiinalainen. Lasten kanssa turvallinen ja helppo maa asua. Ja kiitos ihanien ihmisten Kiinassa on ulkomaalaisen helppo elää. Maa missä hymyllä selviää aina, tilanteessa kuin tilanteessa.

Ja keväällä, luonnon puhjetessa kukkaan, voi Pekingiä aivan syystä väittää maailman kauneimmaksi metropoliksi.