Eedenistä itämaille: Koulunkäyntiä Pekingissä, osa 3: Suomi-koulu (eli kuinka pysytään suomalaisina)

Tekemistä ja tapahtumia on tällä hetkellä niin paljon, että hyvä kun ne ehtii elää, puhumattakaan että niistä ennättäisi kirjoittamaan. Kouluilla järjestetään monenlaisia tempauksia ja teemaviikkoja, ilmojen lämpeneminen puolestaan saa ihmiset juhlatuulelle, tarkeneehan jo ulkonakin juhlia. Toukokuuhun ajoittuu sekä valmistujaisjuhlia että hyväntekeväisyystanssiaisia.

Kaiken tämän kiireen keskellä pitäisi ehtiä myös tekemään töitä. Onneksi työssäni alkoi juuri kahden viikon tauko ennen viimeistä loppurutistusta, joten kerkiän päivittämään joitakin viimeaikaisia kuulumisia.

Aloitanpa siis Suomi-koulun päättäjäisistä ja kevätjuhlasta, jota vietettiin viikko sitten äitienpäivän alla. Suomi-koulu antaa ulkosuomalaisille ja suomen kieltä ylläpitäville lapsille suomen kielen opetusta sekä tutustuttaa heitä suomalaiseen kulttuuriin. Koulua käydään lukuvuoden aikana 18 lauantaiaamuna (kaksi kertaa kuussa) kolme tuntia kerrallaan eli kyse on siis ylimääräisestä opiskelusta normaalin koulunkäynnin lisäksi. Koska koulupäivät kansainvälisissä kouluissa ovat muutenkin erittäin pitkiä (”kahdeksasta neljään”), tarkoittaa tämä karkeasti laskettuna 41,5 h (5-6 päivänä) viikossa koulunkäyntiä - yhtälailla eka- kuin 12.-luokkalaisenkin kohdalla.

Kolmonen opiskelee tämän lisäksi vielä kotona ylimääräistä vierasta kieltä (voidakseen jatkaa Suomessa aloitettuja opintojaan myöhemmin), joten hän käy koulua keskimäärin 43 tuntia viikossa, ja tämän päälle tulevat vielä läksyt. Sunnuntait kuluvat usein Kulkuri-tehtävien tekemisessä, nimittäin lähes kaikki koululaiset suorittavat Suomi-koulun yhteydessä äidinkielen opintoja Etäkoulu Kulkurissa. Tämä tarkoittaa sitä, että he opiskelevat lukuvuoden aikana suomen kielen oppimäärän peruskoulun opetussuunnitelman mukaisesti, osittain Suomi-koulun puitteissa, enimmäkseen kuitenkin kotona tehden kokeita ja kirjoittaen kirjoitelmia. Ne lähetetään Suomeen tarkistettavaksi ja arvosteltavaksi.

Suomi-koulua pidetään yllä suomalaisten vapaaehtoisten hartiavoimin. Opettajien, apuopettajien, avustajien ja johtokunnan lisäksi tekemistä riittää yhtä lailla kirjastonhoitajille kuin innokkaille leipureillekin (heitä kutsutaan tarjoiluvastaaviksi). Lapsia tutustetaan suomalaiseen kulttuuriin viettämällä Suomi-koulussa aivan samoja juhlia, joita heidän ikätoverinsa viettävät koulussaan Suomessa. Niinpä lähes jokaisella Suomi-koulukerralla tapahtuu jotain jännittävää: Aleksis Kiven päivää vietettiin kirjaston runopolulla ja leipomalla karjalanpiirakoita ja syömällä vispipuuroa, Kalevalanpäivänä isommat lapset tutustuivat kansalliseepokseen Kalevalaseuransivuilla ja pienimmät, alle kouluikäiset, kuuntelivat jurtassa opettajan lukemaa Kunnaksen Koirien Kalevalaa. Tämän jälkeen tarjolla oli hernekeittoa ja laskiaispullia. Lankalauantain koulupäivänä opettajat tekivät luokkiin pääsiäisaiheisen askarteluradan, jonka jälkeen maisteltiin rahkaa ja suklaamunia. Muutaman kerran vuodessa pelattiin myös avustajien johdolla sählyä. Tämän lisäksi kevään aikana katsottiin elokuva ”Risto Räppääjä ja polkupyörävaras” sekä vastaanotettiin innolla vieraita Suomesta: raumalainen interaktiivinen lastenyhtye Sähköankerias konsertoi koulussa Aasian Suomi-koulukiertueellaan.

Suomi-koulun tarkoitus on siis ahkeroimisen lisäksi antaa oppilaille Suomi-tietoutta mukavalla tavalla ja tehdä suomalaisuutta tutuksi. Antaa oppilaille positiivisia kokemuksia suomalaisuudesta ja innostaa heitä pitämään yllä vanhempiensa kieltä ja kulttuuria. Nimittäin koulun oppilaista monikaan ei ole koskaan itse asunut Suomessa, heille Suomi merkitsee vain isovanhempien maata, paikkaa jossa käydään kesälomalla, ja kieltä jota käytetään ainoastaan vanhempien kanssa ja Suomi-koulun piirissä. Siksi koulun ympärille muodostunut yhteisö on perheille erittäin tärkeä. Kyse on myös hyvin kiinteästä ja ainutlaatuisesta yhteisöstä, sillä koulun ympärille järjestettävät tapahtumat ovat nimittäin lähes ainoat suomalaisia yhdistävät tapahtumat Pekingissä. Saman porukan kesken vietetään vappujuhlia, samat ihmiset osallistuvat äitien- ja isäinpäiväbrunsseille ja järjestävät kissanristiäisiä ja aamukahveja. Nämä ihmiset ovat toisilleen se perhe ja suku, turvaverkosto, joka täällä heiltä puuttuu. Suomi-koulussa ihmisten on helppo tutustua toisiinsa yhteisen tekemisen myötä, sen ulkopuolella taas jää helposti ulkopuoliseksi.

Yhteisön jäseneksi pääsee ilman lapsiakin. Jäsenyyteen riittää innokkuus osallistua ja antaa omaa aikaansa. Nimittäin kiirettä ja tekemistä riittää kaikille. Jokainen Suomi-koulukerta on hyvin hektinen, koska kolmen tunnin aikana on ehdittävä sekä opiskella ops:in mukaisesti ja harjoitella kaikkia kielitaidon osa-alueita, että osallistua tapahtumiin, vierailla kirjastossa, syödä eväitä ja jopa harrastaa liikuntaa.

Siten kevätjuhla on hyvin merkittävä tapaus, niin aikuisten kuin lastenkin kannalta. Tämän jälkeen yksi etappi on saavutettu ja oppilaat voivat viimeinkin keskittyä päiväkouluunsa, jatkuuhan normaali koulu vielä juhannukseen asti ja loppurutistus on vielä edessä. Vanhemmilla on yksi huolehdittava ja muistutettava asia vähemmän. Opettajien ei enää tarvitse suunnitella tunteja. Kevätjuhlasta lähtien viikonloput ovat kaikille vapaapäiviä! Silti Suomi-koulun yhteisö kantaa myös kesän ajan: pienemmillä porukoilla tavataan vapaamuotoisesti vielä useaan kertaan kesän mittaan, ensimmäisen kerran jo heti seuraavana päivänä äitienpäivän brunssilla.