Kiinalaiset lastenkutsut

”Päivällinen ravintolassa”, toteaa työkaveri, kun Äiti kyselee kiinalaisten synttärijuhlatavoista. Tuskailtuaan juuri pientä ennen joutuvansa järjestämään juhlat kuusivuotiaan päiväkotikavereille.  Onhan kuopus odottanut niitä innolla jo kahden kuukauden ajan. Hetken molemminpuolisen ihmettelyn jälkeen selviää, ettei työkaveri ole edes ymmärtänyt koko kysymystä. Sillä eihän kiinalaislasten synttäreitä vietetä, aikuisten vain! ”Lucky you”, kahdehtii Äiti ja pohtii mielessään, kuinka suostuttelisi kuopus synttäreihin kiinalaisittain (hyvä yritys, ei mennyt läpi).

Sitten Kolmonen saa kutsun luokkakaverin synttäreille. Koko vuoden hän on valittanut, kuinka samainen poika kiusaa hänelle jatkuvasti ärsyttäen ja jakaen karkkejaan muille muttei hänelle. Juhliin Kolmonen haluaa kuitenkin mennä, kuuluuhan hän harvojen kutsuttujen joukkoon.

Juhlapaikkana on ravintola. Huippukallis ravintola, huomaa Äiti ihmetellessään koristeellisesti kaiverrettuja kalusteita, kun hän saapuu noutamaan poikaansa juhlien päättyessä. Tarjoilija ohjaa hänet tyhjän salin poikki kohti perällä olevaa pientä lasikabinettia. Lasi-ikkunan läpi Äiti näkee tyylikkäästi katetun pöydän, jonka ympärillä istuu liuta fiinisti pukeutuneita aasialaisia. Kaikilla on kädessään viinilasi, jota he juuri kohottavat, pyörittelevät ja tutkailevat punaisen sävyä. Siirtävät nenänsä alle ja nuuhkivat. Epäuskoisena Äiti kulkee tarjoilijan perässä ja tähyilee seuruetta: lapsia ei näy missään, ohjaako tarjoilija Äitiä aivan väärään seurueeseen?

Viimein hän erottaa aikuisten takaa muutaman lapsen. Nämä istuvat rykelmässä lasikabinetin nurkassa, yksi heistä pelaa pleikkaa ja muut katselevat vierestä. Tutunnäköinen vehnänvaalea pää erottuu korpinmustien päiden joukosta ja Äiti kutsuu Kolmosta nimeltä. Tämä huomaa tulijan ja rientää närkästyneenä kertomaan: ”Äiti, taas J. kiusasi!”

Pöydästä nousee kaunis nuori kiinatar, Äidille tuttu, sillä ovathan he useasti yhdessä järjestäneet tapahtumia lasten koululuokassa, viimeksi korealaista uuttavuotta tammikuussa. J:n äiti puhuu yllättävän hyvää englantia, on oikein herttainen ja ainakin 20 vuotta Äitiä nuorempi. Aina, ihan aina hän on viimeisen päälle laittautunut. Talvipakkasillakin miniä minimpään hameeseen ja huiman korkeisiin ylipolvensaappasiin. J:n isä lienee puolestaan 15 vuotta Äitiä vanhempi, arvokkaan ja etäisen näköinen bisnesmies. Sen perusteella mitä Äiti on hänet kerran vilaukselta nähnyt. Herra tienaa, nuori rouva hoitaa itseään, kotiaan ja ainokaistaan. Melko tyypillinen varakas kiinalaisperhe.

J:n äiti, tyylikkäässä keltaisessa kultabrokadi-coctailasussaan ja kymmenen sentin koroissaan, sipsuttaa Äidin luokse ja tervehtii herttaisesti poskisuukoin. Kohteliaasti esittää kutsun liittyä seuraan lasilliselle. Äiti vilkaisee nolona ryppyyntynyttä ja hikistä työasuaan, kiittää kutsusta, mutta kertoo perheensä jo odottelevan heitä ulkopuolella. Joskus toiste sitten!

Kotimatkalla Kolmonen kertoo närkästyneenä, kuinka J ei antanut vieraittensa pelata, vei ohjaimet heidän käsistään. Niinpä Kolmonen ja kaverinsa ratkaisivat yhdessä asian haukkumalla J:n idiootiksi. Äiti huokaa itsekseen. On taas kasvattavan keskustelun aika. Onneksi ei tullut itse jäätyä lasilliselle. Nolona hän ihailee päivänsankarin vierailleen antamaa lahjaa: komeaa teräksistä ruokailusettiä. Se lienee maksanut paljon enemmän kuin sankarin Kolmoselta saama lahja…

 

**

Muutamaa viikkoa myöhemmin perhe ajaa kohti Pekingin kehä Kolmosta, 3rd Ring’s Roadia. Nelonen on menossa tarhakaverinsa synttärijuhliin keskustan ainoalle villa-alueelle. Compoundiin, jonka hienoissa omakotitaloissa asuu useita Kiinan tunnetuimpia filmitähtiä. Jonka järjestyssäännöissä sanotaan ettei naapureita saa häiritä, kuten vaikkapa metelöimällä tai koputtamalla ovelle.

Juhlat ovat synttärisankarin kotipihalla. Piha on täynnä enkelipatsaita, pieniä juhlavieraita ja heidän saattajiaan. Kuopus saa riemukkaan vastaanoton: ilmapallopyssyin ja -miekoin varustautuneet soturit hyökkäävät aseet tanassa hänen kimppuunsa, tyllihameiset keijut seuraavat sohien sydämenmuotoisilla taikasauvoillaan. Kuopusta ujostuttaa hetken, mieli tekisi työntää pää Äidin isoon käsilaukkuun piiloon, mutta pellen tekemät värikkäät aseet houkuttelevat hänet pian liittymään taisteluun. Kun miekka tyhjenee itsestään eikä pellen kanssa löydy yhteistä kieltä, vapisee pieni suu ja kyyneleet pyrkivät silmiin. Etenkin kun joutuu joukon hännille taistelussa paikastaan jonossa. Sillä siinä missä suomalaislasta jatkuvasti kielletään etuilemasta, kiinalainen oppii jo lapsena pyrkimään aina ensimmäiseksi. Eikä pelle ymmärrä, että hänen kasvoihinsa sohittu miekka on kielitaidottoman kuusivuotiaan yritys kommunikoida, "huomaisitko minutkin" -pyyntö...

Juhlat sujuvat kuin vastaavat lastenkutsut Suomessa: isot vieraat rupattelevat keskenään tarjoilupöydän lähellä, pieniä vieraita kiinnostaa lähinnä talosta löytyvät leikkikalut, ja isäntäväki touhottaa ympärillä tarjoillen, lapsia leikittäen ja tuhojälkiä parhaansa mukaan minimoiden. Isäntä kakunjaon lomassa huolehtii, että kuopus saa kuin saakin viimein miekkansa. Kun vieraiden autot viimeinkin katoavat mutkaan, vilkuttaa perään onnellinen päivänsankari, sankarin väsyneet vanhemmat sekä mummo.

Illalla kuopus kätkee ilmapallopyssyn ja –miekan sänkynsä alle ja läksiäislahjaksi saamansa kaksi kiinankielistä kirjaa tyynynsä viereen. Aamulla hän pakkaa kirjat pehmolelujen seuraksi päiväkotireppuunsa, vain pyssyt eivät enää reppuun mahdu - yrityksistä huolimatta!

Uskaltaisiko muitten mukaan?
Vai nyhjöttäisikö yksin nurkassa?