Viime vuonna Runebergin päivänä kirjoitin ylistyskirjoituksen tortuille. Tämän vuoden vietämme ilman torttuja enkä ennakkoaavistuksestani huolimatta
rupea niitä leipomaan, sillä vuosi sitten taisin syödä niitä niin paljon, etten
tänä vuonna ole edes älynnyt kaivata. On aika herkutella niillä jutuilla, joita
tulen sitten myöhemmin Suomessa kaipaamaan. "Siis millä?"
ihmettelevät lapset.
"No vaikka kung po kanalla", ehdotan tähän.
"Hyh", toteaa esikoinen. En viitsi muistuttaa niistä rasvaisista, sokeria pursuavista leivonnaisista, lasten herkuista, joita ei Suomesta saa…
Mitä kummaa on sitten Kung po -kanassa?
VastaaPoistaItse asiassa ruoassa ei ole mitään kummaa, se on tavallinen kanaruoka, joka yleensä on kaikkien lasten mieleen. Kaikkien kummastukseksi se ei ole lainkaan yhden lapsistamme mieleen - ehkä siksi että meillä syödään kung pota kerran viikossa. Ja neljänä viitenä päivänä muutenkin kiinalaista lounaaksi ja päivälliseksi. Jostain kumman syystä lapset haikailevat hampurilaisia ja ranskiksia. Ja suomalaisia nakkeja 😄
Poista