Pakkaset jatkuvat vielä koko viikon, seuraavana lauantaina
on kylmin päivä vuosikausiin. Aamulla Äiti ja tytär heräävät yhtä aikaisin kuin
arkiaamuisin ja hyppäävät vuokrakuskin kyytiin. Suorastaan ennätysajassa, vain
puolessa tunnissa (puolentoista tunnin sijaan), he saapuvat Tianan’menille. On
niin kylmä päivä, että pekingiläiset ovat kai päättäneet viettää sen
sisätiloissa.
Beijing hotellin mahtavien rakennusten vieressä kokoontuu
pieni porukka. Esikoisen koulun opettajista, oppilaiden vanhemmista sekä
harvalukuisista oppilaista koostuva Kiinan historiaan perehtyvä kerho tekee
retken. Sen tarkoituksena on tutustua prinssien palatseihin.
Pakkasta on -15° C, mutta kova tuuli saa sen tuntumaan jopa -28 asteelta. Äiti ja tytär ovat pukeutuneet kuin Suomen talveen: Äidillä itsellään
on toppahousut, pari paksua neuletta, untuvatakki ja lampaanvillavuoriset
talvikengät, ja tyttärelle hän on lainannut kiinanopettajaltaan vuoratut
leggingsit lämmikkeeksi, koska tälle ei Pekingistä löydy uusia toppahousuja
pieneksi jääneiden tilalle. He vetävät fleecellä vuoratut villapipot tiukemmin
korvilleen ja kääräisevät kaulaliinat monin kerroin kaulaansa. Kiinalaisten tapaan
esikoinen nostaa liinan tuulensuojaksi kasvoilleen ja Äiti pukee maskin
naamalleen, vaikka on kaunis saasteeton päivä.
Moni paikalle uskaltautunut retkeläinen hytisee kylmästä, ja
ryhmänvetäjä-opettaja ihmettelee, kuinka kukaan olisi voinut arvata päivästä
tulevan niin hyytävä. Äiti ei kehtaa sanoa mitään, olihan hän, sääennustetta
seurattuaan, jo aikaisemmin samalla viikolla varoittanut opettajaa lähestyvästä
erittäin kovasta pakkasesta. Onko ihme, että Suomessa on turvapaikanhakijoita
opastettava oikeaoppiseen pukeutumiseen pakkasiin, kun ei edes eurooppalaisilla
ole siitä mitään käsitystä. Opettajan käsineet ovat unohtuneet kotiin, ja hän
vetää kätensä talvitakkinsa hihojen sisään lämpimään. Opettajan vaimo, vanhempi
kieltenopettaja, kulkee paljaspäin, kietoo ohutta kaulaliinaansa tiukemmin
kaulaansa, muttei nosta sitä ylemmäksi päänsä peitoksi. Kielletyn kaupungin
lähistöllä parveilevat pipokauppiaat tyrkyttävät hänelle tuotteitaan, näkeväthän
he hänessä potentiaalisen asiakkaan, mutta nainen vain ohittaa heidät tyynesti
päätään pudistaen. Kun ryhmä poikkeaa taidenäyttelyyn lämmitelläkseen
sisätiloissa, nainen huokaisee onnellisena ja kuiskaa Äidille, ettei hän ikinä
voisi asua Suomessa, siellähän on niin kylmä. Äiti ei malta olla hymyillen vastaamatta
tälle, että sehän on vain pukeutumiskysymys. Emme me suomalaiset ole tottuneita
kylmään. Me olemme vain tottuneet pukeutumaan lämpimästi!
Kierroksen puolivälissä opettaja tekee ratkaisun. ”Palaamme
tutustumaan palatseihin kesällä”, hän päättää. ”Nyt mennään syömään!” Lähistöllä
sijaitsee sopivasti kiinalainen ravintola, johon seurue päättää keisarillisen
kierroksensa.
”Arvaatko, missä me tänään olimme”, kysyy Äiti kotona
kuopukselta. ”No siellä palastissa”, toteaa kuopus ja nyökkää tietäväisenä. Kyllä
hän tietää, silloin Kielletyssä kaupungissa puhuttiin koko ajan niistä
palasteista.
Onneksi ilma pian lauhtui täälläkin ja nyt odotellaankin jo kevään tuloa. Kovien yöpakkasten jälkeen päivällä jo lämpenee reilusti plussan puolelle. Aamulla siis koulubussilla palellaan ja iltapäivällä nautitaan auringosta bussia odotellessa. Mikäli ei tuuli viilennä ilmaa. Tosin joka päivä tuulee. Tuulta saa puolestaan kiittää raikkaasta ilmasta. Viiteen viikkoon ei ole ollut harmaata eikä saasteista!
 |
| Okei, yhtenä päivänä oli vähän harmaata - silloin kun pelattiin Canadan Business Councilin turnaus |
