Eedenistä itämaille: Kelkkailua keisarillisella jäällä

Hyvä, saasteeton ilma ja kovat pakkaset jatkuvat viikkojen ajan.

Onneksi perheen lämmitys on saatu kuntoon jo ennen pakkasia, viikkoa uudenvuoden jälkeen. Kuukauden ajan työmiehiä ramppasi jatkuvasti, täysin kutsumatta ulko-ovesta sisään ja ulos. He ilmestyivät äkkiarvaamatta ja eleliikkein pyysivät avaamaan autotallin sähköisesti avautuvan oven, ravasivat asunnossa yläkerrasta alakertaan tarkistamassa pattereiden toimintaa, ja katosivat taas sen jälkeen yhtä odottamatta, sanaakaan sanomatta. Jossain vaiheessa Äiti aina kävi kurkkaamassa autotalliin, huomasi miesten poistuneen ja sulki sepposen selälleen jätetyn autotallin oven. Viimein eräänä päivänä pääkorjaaja ilmestyi Äidin eteen leveästi hymyillen, osoitti patteria ja näytti peukkua: ”Hĕn ré! Hăo le!” Sekä tukkeutuneet patterit että lattialämmitys oli vihdoin ja viimein saatu kuntoon ja toimimaan. Enää ei tarvitsisi lämmittää taloa ilmastointilaitteen avulla ja tuoda sen kanavien kautta saastunutta ulkoilmaa sisälle taloon. Äiti ja Täti riemuitsivat, riisuivat sisätossunsa ja lämmittelivät jalkojaan seisomalla lattian alla kulkevan lämmitysputken päällä.

Sen jälkeen kylmä ilmamassa pysähtyi varmaan koko pohjoisen pallonpuoliskon kohdalle, ja pakkaset paukkuivat Suomessa ja Pekingissä.

Viikkoa muurivierailun jälkeen lähtee perhe aurinkoisena sunnuntaipäivänä retkelle Kesäpalatsiin. Palatsi on kaunis ja suosittu vapaa-ajanviettokohde talvellakin. Tänne pekingiläiset perheet tulevat käyskentelemään viikonloppuisin: äidit, isät, mummot ja vaarit kaikki yhdessä, mukanaan heidän yhteinen silmäteränsä: perheen pienimmäinen, taapero, jota yhteistuumin paijataan ja hyysätään.

Keisarinna Cixi rakennutti Kesäpalatsinsa Kunming-järven ympärille. Kekseliäät kiinalaiset tietävät, kuinka valjastaa kauniit maisemat ja peilikirkas järvenjää hyötykäyttöön. Kaupungin kaikki muut paksut luonnonjäät - niin jokien kuin järvienkin - palvelevat luistinratoina, mutta täällä Kunmingillä ei luistella. Täällä kelkkaillaan ja pyöräillään. Valittavana on monenlaisia erikoisia vehkeitä, joilla voi kiitää pitkin poikin järveä. Jäälle pääsee ostamalla pääsylipun, minkä lisäksi on mahdollista vuokrata välineitä. Kaikki tiedot on kirjoitettu kiinaksi, mutta englantia puhuvien paikallisten avulla perhe onnistuu vuokraamaan neljä ”autoa” (car), à 15 rmb. Jäällä auto paljastuukin tavalliseksi pikkukelkaksi, jolla liikutaan eteenpäin sauvojen eli teräspiikkien avulla. Mutta myötätuulen avulla kelkka kiitää mukavaa vauhtia eteenpäin pitkin peilikirkasta jäänpintaa. Paluumatka vastatuuleen tökkien ei tosin ole aivan yhtä vauhdikasta ja mukavaa.

Pyöräillen...

...tai kelkkaillen

Pohjoistuuli tuo taas tullessaan jäätävän kylmyyden Gobin autiomaasta ja aukealla alueella se tuntuu suorastaan hyytävältä. Vaikka on niin kylmä, että aurinkolasit tuntuvat jäätyvän kiinni kasvoihin, toppahousuissa ja kahdet tumput päällekkäin toki tarkenee. Etenkin jos jalassa on lampaanvillalla vuoratut saapikkaat. Mikäli on… Vasta jäällä Äiti huomaa Kakkosen lähteneen matkaan pelkissä kesälenkkareissaan, samoissa joissa hän on kulkenut jo koko talven, ”koska varpaita ei palella”. Jäällä varpaita alkaa paleltaa, toppahousutkin ovat jääneet liian lyhyiksi ja Kakkonen nieleskelee kylmiä kyyneleitä. Äiti määrää hänet hyppimään ja pomppimaan sekä tekemään reippaita kävelylenkkejä ympäri järven.

Kuopus puskee itseään kelkalla eteenpäin. Pian hän väsähtää, kiipeää siskon kelkkaan ja antaa tämän tehdä työt. Ei kulu pitkää aikaa, ennen kuin kuopuksen varpaita paleltaa. Äiti neuvoo, kuinka varpaita liikutetaan kenkien sisällä, mutta eihän pieni ihminen osaa.

Jäällä Äiti tarkkailee muiden ihmisten talvivaatetusta ja ihmettelee. Hän bongaa oman perheensä lisäksi yhden ainoan toppahousuihin pukeutuneen, ja tämä on yksivuotias lapsi. Moni kulkee käsineittä, lämmittelee käsiään tunkemalla ne housuntaskuihin. Äiti vetää pipoaan tiukemmin päähänsä ja huomaa jäällä miehen. Tämä viilettää kelkallaan pipoitta ja tukatta, kaljunsa vain kimmeltää auringossa tuulen puskiessa kelkkaa eteenpäin.

Isän viereen pysähtyy reilu kymmenvuotias poika. Hän haluaa jutella laowain kanssa ja harjoitella englantia. Poika valittaa kiinalaisäitien haluavan lastensa tekevän aina vain läksyjä eivätkä nämä saa leikkiä. Kun poika kuulee perheen tulevan Suomesta, luettelee hän tietämänsä: Suomen olleen sodassa Neuvostoliittoa vastaan, joulupukin asuvan maassa sekä sen että siellä luetaan paljon. Pitkään poika istuu kelkassa paikoillaan ja rupattelee. Hänellä on vain kesälenkkarit jaloissaan, muttei hänen varpaitaan näytä paleltavan.

Mutta perhettä paleltaa jo, ja he päättävät juosta autoon lämmittelemään. On aika palata kotiin.